Sepon muistelmia:

Muistoja pohjolasta

Seitsemänkymmenluvulla, kun UKK-puistosta vasta taisteltiin, matkailupalvelut Savukoskella rajoittuivat oikeastaan vain Martin lossilta pohjoiseen johtavaan kuoppaiseen metsäautotiehen ja kuuluisaan Tulppion tiskoon. Niistä ensinmainitusta huolehti – miten huolehti – Metsähallitus ja jälkimmäisestä yksityinen yrittäjä.

Nyt kun seudun yllä makaa raskaana Soklin varjo, lienee lupa muutamaan muisteloon noilta enemmän tai vähemmän hilpeiltä vuosilta:

Oli heinäkuun alku ja poromiesten Hiace-tokka oli pölähtänyt Tulppioon. Vasanmerkitys oli alkamassa. Nuotiotulet savusivat kankaalla, umpilaavut ja teltat reunustivat lentokenttää, miestä tuli ja meni.

Kaiken keskellä seisoskeli jokunen harva turisti silmät ihmetyksestä ymmyrkäisenä. Rannassa lämpeni sauna vuorokauden ympäriinsä ja sisällä tiskossa läikehti laseissa kullanhohtoinen keppana.

Ja jyhkeänä kurolauluna jylisi Lokka Ollin sanoittama: Naltioon, Naltioon...
Ehkä kaikki eivät kuitenkaan kuuluneet kuorolaulun ihailijoihin. Sattui nimittäin niin, että eräs turistipoika tunki lanttejaan nurkassa seisovan jugeboksin kitaan. Kone lonksutti aikansa ja viimein Muskan Häämuistojen valssi rävähti soimaan.

Silloin tiskin takaa astui esiin paikan isäntä Eikka. Hän nykäisi töpselin seinästä kesken kappaleen, laski sitten kätensä lempeästi turistin olkapäälle ja sanoi oikein sievästi:
 - Älä nyt viitsi soittaa, kun pojat laulaa!

Eikka saattoi toisinaan suhtautua baarinpitoon lapinmiehen rennolla suurpiirteisyydellä. Paikan emäntä Anneli sen sijaan oli hömäkkä ja tomera nainen. Siitä huolimatta tai sen takia hän oli myös aina yhtä iloinen ja palvelualtis. Kuri oli tiukkaa, mutta reilua, eikä kukaan rohjennut nousta sitä vastustamaan.

Sattui kuitenkin kerran, että emännällä oli asioita hoidettavana kirkolla. Takaisin hän ehtisi vasta seuraavaksi aamuksi. Lähtiäisiksi Eikka sai kuunnella vannotukset siitä, että baarin ovi napsautetaan lukkoon tasan kello yhdeksän illalla. Asia tuli selväksi, ja pölypilveä perässään vetävä Mersu katosi sillan yli Lattunan suuntaan.

Aamusella emäntä palasi ja nykäisi ulko-ovea. Lukossa oli. Hän kaivoi avaimen esiin, avasi oven ja astui... suoraan eilisestä illasta jatkuneeseen iloiseen pöminään.

Jälkeenpäin poromies Teuvo äimisteli:
 - Ja siitä viitti suuttua! Luulis, että on helppo alkaa baarinpitoon, kun on asiakkaat valmiina paikalla.
 
Mukana pömissyt,

Seppo Saraspää