Iisakkipäätä huiputtamassa lumikengillä
Yhtenä lomapäivänä
päätimme lähteä kokeilemaan lumikenkäilyä. Lumikengät saimme vuokralle eräästä
paikallisesta ohjelmapalveluyrityksestä, ja samasta paikasta saimme myös
reittiohjeet Iisakkipään valloitukseen. Koska emme olleet koskaan aiemmin
kokeilleet lumikenkäilyä, oli mukavaa, että reitti oli merkattu maastoon.
Merkattua reittiä myötäillen maastossa kulki lumikenkiä kantava ura, jolla
kävely oli kevyttä. Aina halutessaan lumikenkien kantoa pystyi testaamaan kantavan
uran ulkopuolella umpihangessa tunturikoivujen välissä puikkelehtien.
Iltaruskoa Iisakkipään alarinteiltä. Kuva: Tiina |
Lähdimme matkaan
maastohiihtolatujen lähtöpaikalta, josta myös lumikenkäreitin merkkaus alkoi.
Pian alun jälkeen saavuimme Urho Kekkosen kansallispuiston rajalle. Samalla
alkoi myös pitkä nousu kohti Iisakkipää tunturia. Alkuun nousu oli todella
jyrkkää, mutta ensimmäisen töyrään jälkeen nousu loiveni ja pääsimme nauttimaan
kauniista ja lumisesta metsämaisemasta. Kävelimme pätkiä kovalla uralla, ja
aina välissä hyppäsimme umpihankeen tutkimaan metsää. Pidimme kuitenkin koko
ajan vihreät reittitolpat näkyvillä, jotta pysyimme oikealla reitillä.
Pian saavuimmekin
mäntymetsän rajalle, jossa puusto muuttui matalaksi tunturikoivikoksi.
Tunturikoivujen välissä risteili riekon jälkiä, mutta harmiksemme emme nähneet
yhtään riekkoa. Varmaankin ne olivat kipakan pakkassään vuoksi suojassa lumen
alla kiepissään. Seuraavaksi eteemme tuli risteys, josta Iisakkipään reitti
kääntyi ylös vasemmalle tunturiin. Samalla myös maisemat aukesivat alas Saariselän
kylälle ja etelään Kiilopäälle ja Nattasille.
Viimeinen nousu Kiilopään
huipulle sujui nopeasti, ja pian saimmekin ihailla Iisakkipään huipulta eri
suuntiin aukeavia maisemia. Kirkkaalla säällä idässä siintää Venäjän tunturit,
ja alempana ladulla edenneet hiihtäjät näkyivät tunturin huipulle pieninä
pisteinä. Huipulla pysähdyimme juomaan termospullosta lämpimät kaakaot, ja sen
jälkeen olikin jo aika lähteä takaisin kohti mökin lämpöä.
Matka takaisin kohti
Saariselkää kului nopeasti – pitkän nousun jälkeen matka taittui alamäkeen
puolijuoksua. Alamäkeen ehdimme ihailemaan kaikkia kauniita lumen ja jään
muodostelmia iltapäivän hämärtyvässä valossa. Korkeat ikimännyt ja kallioiden
muodostelmat loivat loppumatkalle lähes taianomaisen tunnelman. Lopulta
pääsimme takaisin kylälle väsyneinä mutta onnellisina.
Lumikenkäily lumisessa
metsässä ja tuntureilla osoittautui mukavaksi ja ikimuistoiseksi lomapäivän
viettotavaksi.
– Tiina & Reima / tiinajareima.net/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti