Saariselän kuulumisia..

Kesä tuli - kesä meni

"Lapissa kaikki kukkii nopeasti - maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin.."

 

Eino Leinon tutut sanat tuntuivat pätevän tänäkin kesänä. Ihan vasta oli alkukesä ja koivunlehdet vasta hiirenkorvalla.. Silti tällä viikolla satoi jo ensilumi. Kesän valoisat yöt ovat takana päin ja kohti kaamosta mennään.

 

Saariselän kesä oli tänäkin vuonna valtavan hieno. Lumet lähtivät myöhään, vasta toukokuun lopulla, ja kesäkuu oli hyytävän kylmä niin kuin muuallakin Suomessa. Juhannuksen jälkeen ilmat kuitenkin lämpenivät, ja heinä-elokuussa saimme nauttia viikko toisensa perään upeista kesäisistä päivistä.

 

Yötön yö ja tunturit

 

Luonto helli kulkijaa muutoinkin. Hilloja oli paikoitellen jängät punaisenaan, ja myöhemmin kesällä metsät täyttyivät mustikoista ja sienistä. Kyllä Lapin kesä on vain parhaimmillaan uskomattoman hieno!

 

Saariselän kesään kuului myös hienoja tapahtumia. Päällimmäisenä itselle jäi tietenkin mieleen Saariselkä MTB Weekend -maastopyöräilytapahtuma, joka kokosi Saariselälle maastopyöräilyn ystäviä Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Venäjältä ja Belgiasta! Ei huono, vai mitä? :) Hienoa huomata, että Saariselkä MTB elää jo ihan omaa elämäänsä! Kasvaa ja kehittyy vuosi vuodelta, ja sen tapahtuman tarina on muuten vasta alussa! Lisäksi ainakin Kiilopäällä kilpailtiin erävaelluksen SM-kisoissa, joka oli mukava tapahtuma sekin.

 

 

Saariselkä MTB vie maastopyöräilijät tunturiin..



... ja metsämaille

 

Oma kesäni kului aika tiuhaan kairoja kulkiessa ja luontoa tutkaillessa. Vaikka nautinkin hiljaisuudesta enkä kaipaa metsään muita ihmisiä, oli mukava huomata, että tunturissa ja erämaassa oli kesällä ja syksyllä paljon kulkijoita. Iloisia ihmisiä nauttimassa meidän ainutlaatuisesta luonnosta ja erämaan rauhasta. Kävellen, juosten tai pyörällä. Pienen päivärepun kanssa, tai rinkka selässä. Etenemistapa voi olla eri, mutta kaikki olimme erämaassa samaa tarkoitusta varten - nauttimassa luonnosta.

 

Kohti talvea!

Vaikka loppukesä oli pitkään lämmin, tuli syksy viime viikolla oikein ryminällä. Viime viikolla tunturissa oli jo oikein kunnollisia yöpakkasia, lähes -10 astetta. Tällä viikolla ruskan väriloisto peittyi ensilumeen. Ensimmäisinä pakkasöinä olemme päässeet jo nauttimaan upeista revontulista! Ja mikä tähtitaivas! Kesän valoisina öinä aina unohtaa miten hienolta tähtitaivas voikaan näyttää kirkkaana yönä!

 

 

Saariselän ensilumi syyskuussa 2014

 

Ensilumi Kaunispäällä

 

Täytyy vain ihmetellä kuinka hienot vuodenajat meillä täällä Lapissa onkaan! Kesät on parhaimmillaan lämpimiä, ja aurinko paistaa yötä päivää. Tiedättehän ne lämpimät, aurinkoiset yöt ja täysin hiljainen tunturi? Syksyn ruska ja kuulaat pakkasaamut kuuluvat myös suosikkeihini. Ja sitten oikea talvi paukkupakkasineen, revontulineen ja lumikinoksineen. Hiihtokelit, jotka eivät tunnu loppuvan siten millään.. Ja sitten kun vielä kevät aurinko alkaa paistamaan. Ai että! Aina on jotain mitä odottaa! Nyt odotan jo lumen tuloa, ensimmäisiä kunnollisia pakkasia ja hiihtokelejä! Sitä kun pakkanen nipistelee nenän päätä ja varpaita.. :)

 

Tänä vuonna Saariselällä ei tule olemaan säilölumen latua. Sen sijaan keinolumen tykittäminen aloitetaan heti, kun säät sen sallivat, eli sääennuste näyttää pakkasta pidemmälle aikavälille. Luonnonlunta odottelemme tietenkin mahdollisimman pian. Latujen pohjaaminen moottorikelkalla aloitetaan heti, kun luonnonlunta on noin 15cm.

 

Talvea odotellessa! :)

 

Tiina

 

Tekstiin liittyviä linkkejä:

Saariselkä MTB maastopyöräilytapahtuma

Saariselän sääennuste

Vapaata majoitus Saariselällä

Saariselän latutilanne reaaliajassa

Saariselän ladut Facebookissa

 

 

 

 

Kuvatunnelmia Saariselältä

Helmikuussa Saariselällä oli pitkä ja lauha jakso, jonka aikana puissakin oli
runsaasti tykkylunta.



Kaikki ladut päästiin aukaisemaan helmikuun aikana.



Hiihtäjiä on riittänyt Saariselän laduilla koko kevättalven ajan.



Viimepäivinä meillä on ollut kipakoita yöpakkasia.

Helmikuussa meillä oli mukavan lauhoja
ja liukkaita hiihtokelejä.



Hieno aurinkoinen aamu Saariselän laduilla. Pääladut on yleensä ajettu
jo kahdeksan aikaan aamulla.

Helmikuussa Saariselällä oli harmaita, mutta lauhoja päiviä.

Aurinko on hellinyt myös laskettelijoita lähes koko maaliskuun.

Laskiaisena mäenlaskijat pääsivät maailman pisimpään pulkkamäkeen
hienossa aurinkoisessa säässä.



Kulmakurun luontolatu on ollut maaliskuun aikana hienossa kunnossa!



Yhdyslatua pitkin pääsee aivan Saariselän keskustaan.



Saariselän alueella on kevätaikaan runsaasti maastopyöräilyyn
 ja kävelyyn soveltuvia talvipolkuja.

 

 

Tekstiin liittyviä linkkejä:

 

Saariselän latutilanne

Saariselän sääennuste

Vapaata majoitusta Saariselällä

Treklife reitit

Treklife lajit

Saariselkä today 6.2.2014

Kevättä kohti

Kaamos päättyi meillä noin kuukausi sitten, ja päivä päivältä valoisa aika lisääntyy. Tänään aurinko nousee klo 9.11 ja laskee klo 15.39. Päivän valoa riittää siis jo pidemmillekin päiväretkille, ja öisin luminen maisema valaisee tietä.

Lunta meillä onkin ihan mukavasti, maaston muodoista riippuen 50-100cm. Tasaisena kerroksena maastossa on ehkä 60cm lunta.

Puissa on lumisateiden ansiosta paksu kerros tykkylunta

Lumikenkäilyä ja umpisen lumen hiihtoa helpottaa huomattavasti myös se, että marras-joulukuun lauhempien päivien ansioista lumessa on myös jonkin verran kerroksia. Näin hanki kantaa kulkijaa jo kohtalaisen hyvin.

Saariselän talven paras aika on edessä

Tammikuussa meillä oli hieman pidempi kylmä jakso, jonka aikana lämpötilat vaihtelivat -10 ja -30 asteen välillä. Silloin kun pakkanen vähän lauhtui satoi lunta, minkä vuoksi myös hiihtokelit olivat muutaman viikon aika hitaita.

Tällä viikolla kelit ovat kuitenkin lauhtuneet, minkä vuoksi hiihtokelitkin ovat parhaat mahdolliset. Muutama aste pakkasta ja liukas lumi. Ruuhkaakaan ladulla ei liikaa ole, joten hiihtämisen ilosta ja metsän rauhasta saa nauttia ihan rauhassa.



Saariselällä on jo yli 100km latuja auki!

 

 



 Pikkupakkanen on paras mahdollinen hiihtokeli!

Päivän pitenemisen seurauksena myös lisää latuja on päästy avaamaan. Tällä hetkellä latuja on auki vähän yli 100km, ja myös kansallispuiston puolelle pääsee jo huollettuja latuja pitkin.

Jatkossa, kun päivät tästä vain pitenevät, myös pisimmät erämaaladut saadaan auki. Vielä alkuvuodesta pisimpiä latuja ei avata, jottei päivän valoisan ajan lyhyys pääse yllättämään hiihtäjiä.

Saariselän aktiviteetteja

Kevättalvella Saariselällä riittää tekemistä. UKK puisto kutsuu erähenkisiä viettämään aikaa erämaassa. Huolletut ladut ja rinteet houkuttelevat hiihtäjiä, laskettelijoita ja lapsiperheitä. Lisäksi tunturissa voi kokeilla esimerkiksi suomenhevosen rekikyytiä, huskysafaria, moottorikelkkailua tai pulkkailua Suomen pisimmässä pulkkamäessä.

 Luminen metsä kutsuu laduille!

 

Loppukeväästä säiden ollessa otollisimmillaan kantohankia pitkin voi päästä tutkimaan erämaata joko hiihtäen tai lumikengillä. Liukkaalla hangella matka ja maisemat vaihtuvat pikavauhtia!

Myös rinteet ovat auki ja hyvässä kunnossa!

 

Tekstiin liittyviä linkkejä:

Saariselän latutilanne

Saariselän sää

Vapaata majoitusta Saariselällä

Treklife reitit



On pakkasia pidelly.. (2)

Mitä pukea päälle sitten, kun on vieläkin kylmempää?

Joulukuun lauhemman jakson jälkeen, täällä Saariselälläkin on palattu tavalliseen tammikuun säätilaan. Pakkasta vaihtelee -15 ja -30 pakkasasteen välillä pilvisyydestä ja maastonmuodoista riippuen. Kylmintä on selkeillä alueilla ja alamailla, ja lauhinta pilven alla ja korkeilla paikoilla. Tuuli lisää pakkasen purevuutta reippaasti, joten tuulen vaikutuskin pitää ottaa huomioon.

Kovilla pakkasilla korkeilla paikoilla on usein lauhempaa kuin alavilla mailla.

-25 astetta on jo kylmä, mutta joskus on tarve lähteä ulkoilmaan vieläkin kylmemmällä säällä. Kelejä ei voi valita, joten ulos on pukeuduttava sään mukaan. Edellisen tekstin pukeutumisopit pätevät tietenkin kylmemmälläkin kelillä, mutta jotain pieniä muutoksia kannattaa kuitenkin tehdä.

Itse en yleensä lähde enää maastohiihtämään -25 astetta kylmemmällä säällä. Lumikin alkaa olla näissä lämpötiloissa niin hidasta, ettei hiihtäminen ole samalla tavalla mukavaa kuin lauhemmilla keleillä. Alamäissä myös viima tekee hiihtämisestä entistä kylmempää, joten kovimmilla pakkasilla kannattaa miettiä muitakin lajeja.

Lumikenkäilemään tai erämaahiihtämään

Lumikenkäily ja erämaahiihto ovat kaikkein kylmimmillä keleillä parempia vaihtoehtoja kuin maastohiihto. Umpihangessa liikkuminen lämmittää ihan eri tavalla kuin ajetulla ladulla hiihtäminen, eikä samanlaista viimaakaan tule kuin ladulla.

Lumikenkäillessä tulee pakkasilla paremmin lämmin kuin hiihtäessä

Lumikengillä ja metsäsuksillä pääsee myös kiikkumaan korkeammalle tunturiin, jossa on yleensä pakkasilla aina lauhempaa. Esimerkiksi Iisakkipään huipun ja Saariselän kylän lämpötilaero voi olla kovilla pakkasilla helposti 15 astetta!

Kerroksia, kerroksia..

Kuten edellisessäkin tekstissä kirjoitin, kerrospukeutuminen on kaiken a ja o kovilla pakkasilla. Mutta sitten, kun on vieläkin kylmempää, ei edellisen kirjoituksen opit enää auta. Itse suosin järkyttävän kylmällä kelillä villaa ja fleeceä. Teknisen aluskerraston voikin vaihtaa esimerkiksi ohueen merinovillaiseen kerrastoon tai fleecepaidan paksuun perinteiseen villapaitaan.

Itse luovun kovimmilla pakkasilla myös softshell hiihtoasustani, ja vaihdan sen toppahousuihin ja paksuun untuvatakkiin. Jos takissa on huppu, niin aina parempi. Huppu suojaa hyvin päätä ja niskaa, ja vähentää samalla lämmön haihtumista. Tarvittaessa softshell liivin voi pukea untuvatakin alle. Myös kelkkahaalari on varma valinta tulipalopakkasilla, ja tarvittaessa sen voi pukea toppatakin ja -housujen päälle.

"Huopikkaat, huopikkaat..." 

Itse luotan paukkupakkasilla perinteisiin huopatossuihin tai poron nahasta valmistettuihin karvakenkiin, eli nutukkaisiin. Lämmikkeeksi kenkiin menee mukaan vähintään yhdet villasukat, aika usein kahdet päällekkäin.

Huopikkaat pitävät edelleen pintansa lämpimimpinä talvikenkinä

 



Nykyään on olemassa metsäsuksiin ja lumikenkiin siteitä, joihin on mahdollista kiinnittää myös tavalliset kengät kuten huopatossut. Moniin eräsiteisiin käy kuitenkin edelleen vain perinteiset 75mm:n huopakumisaappaat, jolloin täytyy pitää huolta, että saappaisiin mahtuu ilmavasti vähintään yhdet villasukat.

Sormet ja hengitys

Sormet ja hengitys pitää muistaa suojata myös näillä keleillä, tottakai. Jos sormet meinaavat jäätyä tavallisissa hiihtokintaissa, kannattaa harkita untuvakintaiden hankintaa. Itselläni on käytössä untuvalla täytetyt kintaat, ja yhdessä untuvatakin kanssa, ne ovat lyömättömän lämmin yhdistelmä.

Hengitysilman lämmittämiseen pätee samat opit kuin hieman lämpimämmälläkin kelillä. Putkihuivi tai kypärälakki lämmittää kaulaa ja poskia, ja tarvittaessa myös hengitysilmaa, ja hengitysilmanlämmitin suojaa keuhkoja.

Tekstiin liittyviä linkkejä:

Saariselän sääennuste
Treklife reitit
Treklife lajit
Vapaata majoitusta Saariselällä
Lahtisen huopikkaat

Saariselkä today 2.12.2013

Lunta ja pakkasta

Vuodet eivät ole veljeksiä, sanotaan. Mutta täällä Saariselällä talvi on edennyt ajallaan, suurin piirtein niin kuin ennenkin. Kesä ja syksy olivat lämpimiä, mutta kalenterin kääntyessä lokakuulle säät kylmenivät ja ensilumikin satoi maahan. Lämpimämmistä jaksoista huolimatta maa on pysynyt valkoisena yhtäjaksoisesti ensilumen satamisesta lähtien.

Saariselällä on hiihdetty jo lähes kaksi kuukautta, ja luonnonlumikin on ollut jo maassa melkein yhtä kauan. Tällä hetkelle pakkasta on reilut -20 astetta, ja lunta on maassa noin 40cm. Mitattiinpa eilen Laanilan tietämillä -28 astetta pakkasta. Oikea talvi siis.

Alkutalven sinisellä valolla on rauhoittava vaikutus

Kaamos alkaa 

Täällä meidän korkeudella kaamos alkaa ylihuomenna 4.12. ja jatkuu tammikuun alkupuolelle. Keskiviikon jälkeen aurinko nousee seuraavan kerran 8.1.

Vaikka aurinko ei nousekaan, ei kaamosaika ole Ylä-Lapissa täysin pimeää. Päivien himmeä valo hohtaa pastellin sävyissä. Yöaikaan tähtitaivas, kuu ja revontulet valaisevat pohjoisen taivaan. Täysikuun aikaan voi metsässä kulkea ilman mitään valoa, sillä kuun valo valaisee tietä.

Tällä hetkellä on menossa hyvä revontulijakso, minkä vuoksi revontulia näkyy usein. Kun sää on kirkas ja pilvetön, voi revontulia nähdä lähes joka yö. Saariselkä on erityisen hyvää aluetta revontulien katseluun, sillä kylän häikäisevistä valoista pääsee nopeasti pois metsän pimeyteen.

Revontulet valaisevat tuntureita kaamosaikaan

Ladut huippukunnossa

Viime viikolla Saariselällä oli oikein kunnon lumipyry, jonka aikana uutta lunta tuli yli 15 senttiä. Uuden lumen ansiosta ladutkin ovat huippukunnossa. Tykkilumelta on päästy siirtymään kokonaan luonnon lumille, ja pidempiä reittejä avataan koko ajan.

Saariselän ladut ovat huippukunnossa

Lisääntynyt lumi mahdollistaa myös muut talviset aktiviteetit. Suomen pisimmässä pulkkamäessä pääsee jo nauttimaan vauhdin hurmasta pulkan kyydissä. Lumikengillä ja metsäsuksilla pääsee myös liikkumaan luonnossa, ja koiravaljakkosafaritkin ovat jo tälle talvelle alkaneet.

Joulu tunturissa

Joulukuun alussa myös Joulun suunnittelu on täydessä vauhdissa. Joulu tunturissa on ainutlaatuinen. Luminen maisema, iloiset ihmiset ja tunturin rauhallinen tunnelma luovat ainutlaatuisen hienot puitteet Joulun viettoon.

Saariselällä järjestetään Joulun pyhien aikaan monenlaisia tapahtumia niin paikallisten ihmisten kuin matkailijoidenkin iloksi. Jos jouluruokaa ei halua tehdä itse, on monissa alueen hotelleissa ja ravintoloissa aattona tarjolla suomalainen joulupöytä. Lisäksi aaton perinteisiin kuuluu joulurauhan julistus Kaunispään huipulla.

Joulunodotus on alkanut tunturissa

Jos joulun sanomaa haluaa toteuttaa luonnon rauhassa, voi halutessaan lähteä "jouluhössötystä" pakoon erämaahan. UKK-puiston autio- ja varaustuvat palvelevat erämaan kulkijoita kaikkina päivinä vuodessa, myös jouluna. Kaamosaikaan erämaassa vallitsee täysin ainutlaatuinen hiljaisuus ja rauha, jossa Joulun sanoma saa täysi uuden merkityksen.

Tekstiin liittyviä linkkejä:

Saariselän latutilanne
Joulunajan tapahtumia Saariselällä
Vapaata majoitusta Saariselällä
Lisätietoa kaamoksesta
Saariselän sääennuste
Revontuliennuste
Tietoa revontulista
UKK-puiston tuvat

Mietteitä maastojuoksupolulta

Mietteitä maastojuoksupolulta

Telemark-hiihtäjän vuosi tähtää talveen ja lumeton aika kuluu harjoittelun merkeissä talven retkiä varten. Maastojuoksu, tai muodikkaasti trail running, on todella hyvä tapa pitää peruskunto kohdillaan talvea varten. Tiet on tehty autoja ja pyörillä varustettujen ajoneuvojen liikkumista silmällä pitäen ja niissä on mielestäni jaloin liikkumiseen luonnottoman kova alusta. Maastossa liikkuminen tuntuu luonnolliselta paitsi vaihtelevan alustan myös ympäristönsä vuoksi. Vaihteleva polku tuo mielekkyyttä juoksuun ja parantaa koordinaatiota. Parhaimmillaan lenkillä on samoja elementtejä kuin talvisessa tunturissa, jossa silmä lepää ja sielu puhdistuu.

Rumakurun siluetti "uuden" (rakennettu 1960-luvulla) päivätuvan ikkunasta. Kuva: Simo Vilhunen

Saariselältä lenkille lähtiessäni päätin valita kohteekseni Rumakurun, Iisakkipään luontopolkua seuraillen. Kelo-ojalta polku mutkitteli puronvartta ylöspäin ja kääntyi ylös tunturiin. Mäntymetsän jälkeen nousin avotunturiin, josta polku lähtee viettämään alaspäin kohti Rumakurua. Tuntureiden ympärillä levittäytyvä metsämaisema on kuin toinen maailma kun sitä lähestyy avotunturista käsin. Jossain vaiheessa vaivaiskoivut vaihtuvat mäntymetsään, jossa on suojaisaa juosta.

Jyrkkäseinäinen ja kivikkoinen Rumakuru sijaitsee noin seitsemän kilometrin päässä Saariselältä. Perille saavuttuani kiinnitin huomiota kurun jyrkkiin seiniin ja syvään pohjaan. Jyrkällä seinällä olisi hyvä laskea, mutta syvä pohja on riski, jos lumi jostain syystä sattuisi vyörymään. 

Kuru näyttää sivusta katsottuna kuin auralla kynnetyltä ja herättää ajatuksia sen syntyperästä.

Rumakurun kämppä rakennettiin 1800 - 1900 lukujen vaihteessa ja se on Saariselän alueen vanhimpia kämppiä. Kämpän rakentajista ei ole varmaa tietoa, mutta lähialueelta löytyneiden kaivuujälkien perusteella sen on arveltu alun perin olleen kullanetsijöiden tukikohta. Nykyään se on Urho Kekkosen kansallispuiston päivätupa ja maastojuoksijalle hieno paikka pysähtyä tankkaamaan.

Söin mukaani ottamani sämpylän urheilujuoman kera ja mietin talven tuloa. Maailmalla matkustaessa on tullut nähtyä kaikenlaisia paikkoja, ja me voimme olla ylpeitä meillä säilyneestä erämaaluonnosta. Rauha, hiljaisuus ja luonnon karu rehellisyys ovat korvaamattomia ihmiselle. Teknologiasta, kaupungistumisesta ja niin kutsutusta kehityksestä huolimatta, me olemme lähtöisin luonnosta ja osa meidän olemuksesta kuuluu tänne. 

Polku, odottamassa juoksijaa. Kuva: Simo Vilhunen

Liekö vieraantuminen luonnosta sitten yksi syy sille, minkä vuoksi meillä on lisääntyvässä määrin sosiaalisia ongelmia?

Paluumatkalla seurailin maakotkan kaartelua, joka näytti olevan liikkeellä ruuan hankintapuuhissa. Muita liikkujia tuona päivänä ei ollut ja juoksu tuntui kevyeltä. Pitkä ja loiva alamäki yhdistettynä perillä odottavaan saunaan lisäsi menohaluja siinä määrin, että puhelimen sykemittari antoi alle neljän minuutin kilometrivauhdit viimeisille muutamalle kilometrille. Kotkaa tämä ei näyttänyt kiinnostavan, liekö sitten mittaillut minut syömiseen kelpaamattomaksi.

Viidentoista kilometrin lenkin jälkeen sauna ja hyvä ruoka maistuivat. Tällaiset päivät jäävät mieleen ja antavat potkua arkeen. Täytyy tulla pian uudestaan.

– Antte Lauhamaa / anttelauhamaa.com/

Iisakkipäätä huiputtamassa lumikengillä

Yhtenä lomapäivänä päätimme lähteä kokeilemaan lumikenkäilyä. Lumikengät saimme vuokralle eräästä paikallisesta ohjelmapalveluyrityksestä, ja samasta paikasta saimme myös reittiohjeet Iisakkipään valloitukseen. Koska emme olleet koskaan aiemmin kokeilleet lumikenkäilyä, oli mukavaa, että reitti oli merkattu maastoon. Merkattua reittiä myötäillen maastossa kulki lumikenkiä kantava ura, jolla kävely oli kevyttä. Aina halutessaan lumikenkien kantoa pystyi testaamaan kantavan uran ulkopuolella umpihangessa tunturikoivujen välissä puikkelehtien.

Iltaruskoa Iisakkipään alarinteiltä. Kuva: Tiina

Lähdimme matkaan maastohiihtolatujen lähtöpaikalta, josta myös lumikenkäreitin merkkaus alkoi. Pian alun jälkeen saavuimme Urho Kekkosen kansallispuiston rajalle. Samalla alkoi myös pitkä nousu kohti Iisakkipää tunturia. Alkuun nousu oli todella jyrkkää, mutta ensimmäisen töyrään jälkeen nousu loiveni ja pääsimme nauttimaan kauniista ja lumisesta metsämaisemasta. Kävelimme pätkiä kovalla uralla, ja aina välissä hyppäsimme umpihankeen tutkimaan metsää. Pidimme kuitenkin koko ajan vihreät reittitolpat näkyvillä, jotta pysyimme oikealla reitillä.

Pian saavuimmekin mäntymetsän rajalle, jossa puusto muuttui matalaksi tunturikoivikoksi. Tunturikoivujen välissä risteili riekon jälkiä, mutta harmiksemme emme nähneet yhtään riekkoa. Varmaankin ne olivat kipakan pakkassään vuoksi suojassa lumen alla kiepissään. Seuraavaksi eteemme tuli risteys, josta Iisakkipään reitti kääntyi ylös vasemmalle tunturiin. Samalla myös maisemat aukesivat alas Saariselän kylälle ja etelään Kiilopäälle ja Nattasille.

Viimeinen nousu Kiilopään huipulle sujui nopeasti, ja pian saimmekin ihailla Iisakkipään huipulta eri suuntiin aukeavia maisemia. Kirkkaalla säällä idässä siintää Venäjän tunturit, ja alempana ladulla edenneet hiihtäjät näkyivät tunturin huipulle pieninä pisteinä. Huipulla pysähdyimme juomaan termospullosta lämpimät kaakaot, ja sen jälkeen olikin jo aika lähteä takaisin kohti mökin lämpöä.

Matka takaisin kohti Saariselkää kului nopeasti – pitkän nousun jälkeen matka taittui alamäkeen puolijuoksua. Alamäkeen ehdimme ihailemaan kaikkia kauniita lumen ja jään muodostelmia iltapäivän hämärtyvässä valossa. Korkeat ikimännyt ja kallioiden muodostelmat loivat loppumatkalle lähes taianomaisen tunnelman. Lopulta pääsimme takaisin kylälle väsyneinä mutta onnellisina.

Lumikenkäily lumisessa metsässä ja tuntureilla osoittautui mukavaksi ja ikimuistoiseksi lomapäivän viettotavaksi.

– Tiina & Reima / tiinajareima.net/