Saariselän kuulumisia..

Kesä tuli - kesä meni

"Lapissa kaikki kukkii nopeasti - maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin.."

 

Eino Leinon tutut sanat tuntuivat pätevän tänäkin kesänä. Ihan vasta oli alkukesä ja koivunlehdet vasta hiirenkorvalla.. Silti tällä viikolla satoi jo ensilumi. Kesän valoisat yöt ovat takana päin ja kohti kaamosta mennään.

 

Saariselän kesä oli tänäkin vuonna valtavan hieno. Lumet lähtivät myöhään, vasta toukokuun lopulla, ja kesäkuu oli hyytävän kylmä niin kuin muuallakin Suomessa. Juhannuksen jälkeen ilmat kuitenkin lämpenivät, ja heinä-elokuussa saimme nauttia viikko toisensa perään upeista kesäisistä päivistä.

 

Yötön yö ja tunturit

 

Luonto helli kulkijaa muutoinkin. Hilloja oli paikoitellen jängät punaisenaan, ja myöhemmin kesällä metsät täyttyivät mustikoista ja sienistä. Kyllä Lapin kesä on vain parhaimmillaan uskomattoman hieno!

 

Saariselän kesään kuului myös hienoja tapahtumia. Päällimmäisenä itselle jäi tietenkin mieleen Saariselkä MTB Weekend -maastopyöräilytapahtuma, joka kokosi Saariselälle maastopyöräilyn ystäviä Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Venäjältä ja Belgiasta! Ei huono, vai mitä? :) Hienoa huomata, että Saariselkä MTB elää jo ihan omaa elämäänsä! Kasvaa ja kehittyy vuosi vuodelta, ja sen tapahtuman tarina on muuten vasta alussa! Lisäksi ainakin Kiilopäällä kilpailtiin erävaelluksen SM-kisoissa, joka oli mukava tapahtuma sekin.

 

 

Saariselkä MTB vie maastopyöräilijät tunturiin..



... ja metsämaille

 

Oma kesäni kului aika tiuhaan kairoja kulkiessa ja luontoa tutkaillessa. Vaikka nautinkin hiljaisuudesta enkä kaipaa metsään muita ihmisiä, oli mukava huomata, että tunturissa ja erämaassa oli kesällä ja syksyllä paljon kulkijoita. Iloisia ihmisiä nauttimassa meidän ainutlaatuisesta luonnosta ja erämaan rauhasta. Kävellen, juosten tai pyörällä. Pienen päivärepun kanssa, tai rinkka selässä. Etenemistapa voi olla eri, mutta kaikki olimme erämaassa samaa tarkoitusta varten - nauttimassa luonnosta.

 

Kohti talvea!

Vaikka loppukesä oli pitkään lämmin, tuli syksy viime viikolla oikein ryminällä. Viime viikolla tunturissa oli jo oikein kunnollisia yöpakkasia, lähes -10 astetta. Tällä viikolla ruskan väriloisto peittyi ensilumeen. Ensimmäisinä pakkasöinä olemme päässeet jo nauttimaan upeista revontulista! Ja mikä tähtitaivas! Kesän valoisina öinä aina unohtaa miten hienolta tähtitaivas voikaan näyttää kirkkaana yönä!

 

 

Saariselän ensilumi syyskuussa 2014

 

Ensilumi Kaunispäällä

 

Täytyy vain ihmetellä kuinka hienot vuodenajat meillä täällä Lapissa onkaan! Kesät on parhaimmillaan lämpimiä, ja aurinko paistaa yötä päivää. Tiedättehän ne lämpimät, aurinkoiset yöt ja täysin hiljainen tunturi? Syksyn ruska ja kuulaat pakkasaamut kuuluvat myös suosikkeihini. Ja sitten oikea talvi paukkupakkasineen, revontulineen ja lumikinoksineen. Hiihtokelit, jotka eivät tunnu loppuvan siten millään.. Ja sitten kun vielä kevät aurinko alkaa paistamaan. Ai että! Aina on jotain mitä odottaa! Nyt odotan jo lumen tuloa, ensimmäisiä kunnollisia pakkasia ja hiihtokelejä! Sitä kun pakkanen nipistelee nenän päätä ja varpaita.. :)

 

Tänä vuonna Saariselällä ei tule olemaan säilölumen latua. Sen sijaan keinolumen tykittäminen aloitetaan heti, kun säät sen sallivat, eli sääennuste näyttää pakkasta pidemmälle aikavälille. Luonnonlunta odottelemme tietenkin mahdollisimman pian. Latujen pohjaaminen moottorikelkalla aloitetaan heti, kun luonnonlunta on noin 15cm.

 

Talvea odotellessa! :)

 

Tiina

 

Tekstiin liittyviä linkkejä:

Saariselkä MTB maastopyöräilytapahtuma

Saariselän sääennuste

Vapaata majoitus Saariselällä

Saariselän latutilanne reaaliajassa

Saariselän ladut Facebookissa

 

 

 

 

Vaelluskertomuksia Saariselän selkosilta!

Puuromies ja Kotakönkään koettelemus

Vuoden 1966 kesäkuussa olin vaelluskaverini Akin kanssa pariviikkoisella vaelluksella Saariselällä. Ilmat olivat ensi alkuun erittäin hienot, mutta ensimmäisen viikon loppupuolella ne kääntyivät todella helteisiksi. Ollessamme Sudenpesällä, kiipesin Kaarnepään päälle ja sieltä sain pienellä radiollani säätiedotuksen, jonka mukaan Ivalossa oli mitattu 32 asteen lämpötila. On varmaa, että jyrkän Kaarnepään rinne hehkutti laaksoon ainakin tuon saman astemäärän verran. Ei viitsinyt ajatellakaan päivällä kulkemista, vaan Sudenpesällä lepäiltiin. Ohessa vanha Sudenpesä tuona päivänä. Alueella majaili myös hieman vanhempi kemiläinen kulkija, joka kertoi aiemmin talvella saaneensa sydäninfarktin ja olevansa sen vuoksi kuntoilemassa. Hän oli vähäistä aiemmin makaillut suuren petäjän juurella osapuilleen nykyisen Sarviojan kämpän vaiheilla, kun karhu oli tullut Sarviojan yli etelästä päin ja noussut sitten miestä huomaamatta Kaarnepään rinteeseen.

Vaelluskaverini kanssa päätimme lähteä jatkamaan matkaa yöllä ja noin klo 11 korvilla otimme rinkat selkään ja nousimme Kaarnepään eteläisen selänteen yli ja pudottauduimme Sotavaarajoen varteen. Sotavaarajoen putouksilla oli siihenkin aikaan tulipaikka ja joku oli rakentanut juurakoista ja oksista paikalle todella hienon ”kaluston”. Siinä keiteltiin yökahvit ja jatkettiin matkaa. Tavoite oli Porttikosken kämppä, jonka lähettyville telttakangas heitettiin makuupussiemme alle ja ruvettiin nukkumaan. Aamulla havahduttiin vähän outoon ilmanalaan. Oli kirpaisevan kylmää. Kämpän ikkunalla olleen lämpömittarin lukema näytti kahta astetta. Olihan siinä äkkinäinen 30 asteen pudotus muutamassa tunnissa.

Pääsimme jatkamaan matkaa pilvisessa mutta pääosin poutaisessa säässä Palonvangan suuputouksille, josta menimme Padagovan kämpälle. Kuvassa hämärästi erottuva Padagova iltahämärissä.

Kämpällä tapasimme yksinäisen ”puuromieheksi” nimittämämme kulkijan. Hän kertoi olevansa pakosalla velkojiaan ja olevansa kotoisin Lahden seuduilta. Itseasiassa hän oli eksyksissä. Hänellä oli Taloudellisen kartan yksi lehti, jolta hän oli pudonnut pois. Hänellä ei ollut kompassia eikä muutakaan tietämystä alueesta eikä kyllä retkeilystäkään. Eväänä hänellä oli pelkästään kaurapuuroa, jota oli kyllä varastossa vieläkin melkoinen määrä.

Piirsin hänelle karttaluonnoksen ja reitin Laanilaan, jonka varustin muutamalla maamerkillä. Meillä oli hieman ylimääräisiä eväitä, joita hänelle vielä luovutimme jokseenkin yksitoikkoista ruokavaliota monipuolistamaan.

Enpä silti tiedä selvisikö asianomainen koskaan erämaasta pois vai vaalenevatko luut vielä jossakin.

Jatkoimme matkaa Suomun varsia yläjuoksulle, sillä tavanomaiset kahluupaikat eivät tulleet kysymykseen koska kevätvedet olivat vielä korkealla. Kotakönkäältä löytyi kalliolta pari ylitysrunkoa, josta taiteilin yli kieli keskellä suuta. Vaelluskumppanini Aki sitä vastoin pysähtyi keskelle ”siltaa”. Olin juuri ottanut hänestä kuvan, kun usko tasapainokykyyn loppui. Hän laskeutui rinkka selässä polvilleen hirsille ja sanoi painokkaasti ettei hän tule senttiäkään eteenpäin.

Minua alkuun nauratti, mutta havaitsin kohta, että nyt on tosi kyseessä. Polvillaan ei sateen liukastamien pyöreiden runkojen päällä ollut helppo olla. Alla kohisi parin metrin päässä vauhdikkaasti Kotaköngäs ja mikäli vahinko olisi päässyt tapahtumaan, niin ties kuinka olisi käynyt. Koski on pitkä ja niillä vedenkorkeuksilla vaarallinen. Sain kuitenkin kaveriin valettua uskoa ja taivutettuani hänelle nuoren koivun rankaa hengen vahvistukseksi, mies saatiin toiselle puolelle. Jälkeenpäin on kaverini muistellut, ettei koskaan ennen eikä myöhemmin ole kohdalle sattunut niin kovaa paikkaa. Siitä kuitenkin selvittiin ja Rautulammen ”kämpälle” yöpymään. Ohessa kuva koettelevasta ylityksestä ja toinen Rautulammen edesmenneestä asumuksesta. ”Jussipaitaa” piti tässä vaiheessa vetää päälle lämmikkeeksi, mutta ennättäessämme juhannuksen viettoon Saariselän Retkeilykeskukseen olikin jo leppoisat juhannukseen sopivat säät tarjolla.

                                                                                                                                                                                             

Heikki Yrjänäinen