Sepon muistelmia

Mietteitä moottorikelkkailusta

- Se joka on moottorikelkan keksinyt, olisi pitänyt jo lapsena kehtoon kuristaa!

Näin ärisi Marja-Kassu joskus seisemänkymmenluvulla Peskihaaran kämpällä. Vanhaa ahmanpyytäjää ärsytti kairan kadonnut rauha, joka paikkaan ilmestyneet kelkanjäljet... ja kai saamatta jääneet tapporahatkin.

Oli miten oli, tosiasia lienee kuitenkin on, että juuri moottorikelkka on eniten muuttanut ihmisen suhdetta talviseen erämaahan. Entiset päivämatkat ovat supistuneet tunteihin, kairat ovat kutistuneet ja käsivoimat vaihtuneet äriseviin hevosvoimiin.

No, pajurekiaikaan ei taida olla paluuta. Moottorikelkka on oiva peli niin työhön kuin vapaa-aikaankin – kunhan sitä käytetään oikein. Joskus kuitenkin tulee mieleen, ettei kelkkojen kehitys, säännöt ja käytännöt oikein ole pysyneet samalla viivalla.

Työkäyttö on ok, suurin osa safareista ja reittikelkkailusta samaten. Vanhaa “rappunokka-okkelin” miestä kuitenkin on alkanut oikein tosissaan jurppia nämä nykyajan “moottoriurheilijat”. Mihinkään ei olla menossa, mitään järkevää syytä ajolle ei ole, sen kun rällätään paikasta toiseen ja kaivatetaan kaikki rinteet mustalle muralle.

Tuntuu, että tältä porukalta puuttuu täydellisesti niin luonnon kuin myös toisten ihmisten kunnioitus, samoin kuin alkeellisetkin erätaidot. Kun ensin on huudatettu eksyksissä tankit tyhjiksi, soitetaan pelastushelikopteri apuun. Voi aikoja ja voi ennen kaikkea näitä niin sanottuja miehiä!

Täällä pohjoisessa on tapana päivitellä turistien holtitonta ajoa, mutta kyllä totuus on se, että pahimmat sääntöjen rikkojat löytyvät kotijoukoista. Ylä-Lapin vapaa moottorikelkkailuoikeus on käsitetty täysin väärin – tai ei ole käsitetty ollenkaan. Kuitenkin siinä lupalapussa luetellaan tarkasti mikä on sallittua ja mikä kiellettyä. Loppu-ukaasina mainitaan, että lupaehtojen rikkomisesta seuraa välittömästi luvan peruutus. Lisäksi lupa koskee vain valtionmaita, yksityismailla ei ilman lupaa saa ajaa metriäkään.

Miten on, voitaisiinko sopia, että jatkossa jokainen miettii hiukan omaa käyttäytymistään? Mitä jos reiteillä ajettaisiin kohtuullista vauhtia toiset kulkijat huomioiden? Entä jos rinteiden “kunkut” ja umpilumen ryöpyttäjät hakeutuisivat sinne missä heistä on vähiten haittaa. Luvallistahan tuommoinen rälläys ei ole missään, mutta jätettäisiinkö edes lain voimin perustetut erämaa-alueet rauhaan.

Mielensäpahoittaja,
Seppo Saraspää

Voihan tykkylumi

Tämä kulunut talvi on ollut Saariselällä varsinainen tykkylumitalvi. En edes muista milloin viimeksi tykkylunta olisi ollut näin paljon, ja että tykkylumikausi olisi kestänyt näin kauan.

Saariselän lumista maisemaa 4.2.2015

Ilmatieteenlaitos osaa kertoa tykkylumen syntymisestä seuraavaa:

Tykyn syntymiseksi vaaditaan:

1. Suuri määrä ilmassa olevaa kosteutta, yleensä sumua ja sumupilveä, joka ulottuu ylempänä maastossa olevaan puustoon ja
2. fysikaalinen tarttumismekanismi, joka kiinnittää veden puustoon.

Ilmeisesti olosuhteet tykyn syntymiseen ovat olleet tänä vuonna jotenkin optimaaliset, sillä tykkylunta on todentotta ollut. Luonnonlumi tuli Saariselälle loka-marraskuussa, ja siitä asti lunta on puihin kertynyt. Vaikka välillä on ollut lauhempia päiviä ja tuullutkin on oikein urakalla, ei lumi ole pudonnut puista missään vaiheessa.

Tänä talvena puilla on ollut painava lumitaakka kannettavaksi!

Tykkylunta on ollut meillä ja ilmeisesti muuallakin Pohjois-Lapissa sen verran paljon, että se sai jo huomiota valtakunnallisessa uutislähetyksessäkin joku aika sitten. Muistan meteorologin todenneen, että Lappiin sataa lähipäivinäkin lisää tykkylunta. Lausahdus nauratti minua silloin ja naurattaa edelleen.

Minkähänlainen on se tykkylumisade? Olen kuullut sanottavat, että sataa rakeita, lumihiutaleita, nuoskalunta, vitilunta, jalkarättiä, räntää jne.. Mutta että tykkylunta?!? Millainen lumisade se sellainen sitten on? Jos kyseessä on kiinteä jopa jäinen, ison miehen sylin kokoinen lumiköntti, niin sen sateen aikaan en haluaisi olla ulkona.. :)

Kulkijoille ja etenkin ulkomaalaisille turisteillehan tykkylumi on mahtava asia, koska se saa maiseman näyttämään satumaisen kauniilta. Toisaalta puiden alla liikkuessa kannattaa olla varuillaankin, sillä yhden ison puun lumitaakka on helposti satoja jollei jopa tuhansia kiloja painava. Sitä lumikasaa ei olisi kiva saada niskaansa..

Saariselän talven ihmemaa

Maisemasta näkee jo, että painava lumi tekee myös tuhojaan metsässä. Ohuemmat koivut ja männyt ovat taipuneet lumen painosta aivan maata vasten. Isommista puista on pudonnut jättimäisiä oksia, ja monista kynttiläkuusista on katkennut latvat. Onpa kokonaisia puita kaatunut tai katkennutkin lumen painosta.

Pienille eläimille maata vasten makaavat oksat ja puiden rungot ovat tarjonneet suojaa ja pesäkoloja. Maata vasten makaavien puiden välillä kulkee metsäkanalintujen, jänisten, oravien ja lumikoiden jälkiä. Mahtaa niillä olla hieno labyrintti, jossa lepäillä ja ruokailla!

Kevät ja kesä vasta näyttää millaisia tuhoja tykkylumi on puustoon saanut aikaan. Jo nyt osaa sanoa, että paljon puita on katkennut, mutta osa vaurioituneista puistakin varmasti jatkaa kasvuaan kesällä. Kyllä luonto korjaa.. :)

Joillekin puille taakka on käynyt liian painavaksi talven mittaan

Itse olen kyllä nauttinut tästä kaamoksen ja tykkylumen ajasta. Kaamoksen pastellinsävyinen väriloisto, revontulet ja kuun valo ovat maalanneet postikorttimaiseman mielettömän kauniiksi! Nyt kaamos on jo ohi, ja aurinko nousee jälleen. Toivottavasti lumi pysyy puissa vielä pitkään, sillä odotan jo aurinkoisia kevätpäiviä, jolloin tunturit ja metsät ovat ehkä kauneimmillaan!

Kevättä kohti mennään!

Tiina

Tekstiin liittyviä linkkejä:

Tietoa tykkylumesta - Ilmatieteenlaitos
Ilmatieteenlaitoksen sääennuste Saariselälle
Forecan sääennuste Saariselälle
Vapaata majoitus Saariselällä
Saariselän latutilanne
Reaaliaikainen latutilapalvelu
Vinkkejä retkeilyyn Saariselällä

Aikamatka Saariselän hiihdon aikojen alkuun

Täällä Saariselällä on jo näin joulukuun alussa talvi pitkällä. Lunta on yli 40cm ja hiihtämäänkin pääsee huollettuja latuja pitkin mukavasti.

Itselläni on ollut jo pitkään haaveena hankkia kunnolliset metsäsukset. Tänä vuonna vihdoin ja viimein toteutin haaveeni, ja pari viikkoa sitten kotiin saapui upouudet Peltosen Metsä-sukset ja umpihankihiihtoon tarkoitetut sauvat. Ihan täysin perinteistä mallia nämä sukset eivät enää ole, vaan perinteisten "hiirenloukkusiteiden" sijaan suksissa on ihan oikeat back country- siteet.

Hetihän suksia piti päästä kokeilemaan, vaikka oli jo ilta ja ulkona pimeää. Otsalamppua minulla ei ole, joten matkaan lähdin "sokkona". Koska Rumakuruun ei ole vielä ajettu latua, päätin suunnata sinne. Hirvaskurussa huomasin, etten suinkaan ollut ensimmäinen hiihtäjä, joka on suunnannut huollettujen latujen ulkopuolelle.

Hirvaskurussa meni Rumakurun suuntaan hiihtämällä tehty latu. Pimeässä oli vaikea arvioida montako hiihtäjää edelläni oli mennyt, mutta useampi kuitenkin, koska latu oli jo varsin kovapohjainen.

Tavallisiin latusuksiin tottuneena kesti hieman aikaa ennen kuin totuin metsäsuksilla hiihtämiseen. Pidemmät ja painavammat välineet vaativat totuttelua, mutta pian alun jälkeen homma alkoi sujumaan.

Monelle voisi tulla yllätyksenä kuinka hyvin pimeässä metsässä näkee ilman mitään lisävaloa. Lumisten puiden silhuetit taivasta vasten, tähdet ja kuu sekä edessä kumpuileva reitti erottuvat maastosta selkeästi. Tutut paikat tunnistaa helposti, eikä suunnistaminen aiheuta ongelmia.

Pian pääsin puurajan yläpuolelle ja näin kauempana loistavat kylän valot. Latu taisi jatkua Rumakurun suuntaan, mutta itse päätin lähteä kohti avotunturia Vahtamapään rinteeseen. Yllätyin kuinka hyvin sukset pitivät ja luistivat umpihangessa. Suksi kantoi pehmeän pakkaslumen päällä hyvin ja pääsin etenemään varsin reippaasti.

Vahtamapään rinteessä pysähdyin hetkeksi kuuntelemaan hiljaisuutta ja katselemaan hämyistä maisemaa. Tunturin hiljaisuudessa oli taianomaista tunnelmaa. Pian jatkoin kuitenkin matkaa, sillä kylmä alkoi jo hiipimään takin alle.

Alamäkeen matka taittui mukavasti, ja pian olin taas puurajassa. Koska kello alkoi jo olla paljon päätin oikaista metsän läpi suoraan kotiin. Pimeässä puiden välissä puikkelehtiessa alkoi itselläkin hieman jännittää, noinkohan löydän suorimman reitin kotiovelle. Yllättävän hyvin tutut maamerkit löytyivät pimeässäkin ja löysin reitin ilman sen pidempiä "ketun lenkkejä".

 

Aluetta tuntemattomalle henkilölle en tietenkään suosittelisi pimeässä ja lumisessa metsässä liikkumista merkittyjen ja huollettujen reittien ulkopuolella. Vuosien aikana tutuksi tulleet lähimetsät lukuisine tuttuine maamerkkeineen ja selkärankaan piirtynyt suuntavaisto auttavat etenemään maastossa pimeässäkin.

Pimeässä metsässä aistit valpastuu, ja metsä tulee ikään kuin lähemmäs kuin valaistun ladun vilinässä. Mieleeni tulee ajatus, tällaista hiihto taisi olla Saariselän alkuaikoina. Ei ollut valaistuja latureittejä, ei hienoilla latukoneilla huollettuja tasaisia latuja, eikä paljon muitakaan rakennelmia. Mutta oli samat tunturit ja metsät, lunta ja koskemattoman tuntuista luontoa.

Tästä se kaikki on lähtenyt. Ihmiset ovat vuosikymmenien ajan tulleet hiihtämään Saariselälle hienojen maisemien, tuntureiden ja lumisten talvien vuoksi. Sittemmin hiihtäjien tarpeet ovat lisääntyneet ja laji on kehittynyt, minkä seurauksena ladut ovat leventyneet ja välineet muuttuneet.

Itse olen kasvanut ja oppinut hiihtämään tällä myöhemmällä ajalla - kapeilla suksilla ja koneella huolletuilla laduilla. Olenpa oppinut luisteluhiihdonkin jo hyvin nuorella iällä. Ehkä juuri siksi oli hienoa päästä kokemaan se toisenlainen hiihto. Itse latua tehden ja pimeässä metsässä edeten.

Tämä reissu ei takuulla jäänyt viimeisekseni pimeässä metsässä, eikä uusien metsäsuksien ostaminen jäänyt kaduttamaan.. Suunnitteilla on jo pidempiä retkiä syvemmälle kansallispuistoon ahkion tai rinkan kanssa. Sitä ennen ehdin tutustumaan lähialueen metsiin illan hämyssä vielä useita kertoja.

 

 

Saariselkä Treklife kuvituskuva

 

Tiina Idström

Saariselän kuulumisia..

Kesä tuli - kesä meni

"Lapissa kaikki kukkii nopeasti - maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin.."

 

Eino Leinon tutut sanat tuntuivat pätevän tänäkin kesänä. Ihan vasta oli alkukesä ja koivunlehdet vasta hiirenkorvalla.. Silti tällä viikolla satoi jo ensilumi. Kesän valoisat yöt ovat takana päin ja kohti kaamosta mennään.

 

Saariselän kesä oli tänäkin vuonna valtavan hieno. Lumet lähtivät myöhään, vasta toukokuun lopulla, ja kesäkuu oli hyytävän kylmä niin kuin muuallakin Suomessa. Juhannuksen jälkeen ilmat kuitenkin lämpenivät, ja heinä-elokuussa saimme nauttia viikko toisensa perään upeista kesäisistä päivistä.

 

Yötön yö ja tunturit

 

Luonto helli kulkijaa muutoinkin. Hilloja oli paikoitellen jängät punaisenaan, ja myöhemmin kesällä metsät täyttyivät mustikoista ja sienistä. Kyllä Lapin kesä on vain parhaimmillaan uskomattoman hieno!

 

Saariselän kesään kuului myös hienoja tapahtumia. Päällimmäisenä itselle jäi tietenkin mieleen Saariselkä MTB Weekend -maastopyöräilytapahtuma, joka kokosi Saariselälle maastopyöräilyn ystäviä Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Venäjältä ja Belgiasta! Ei huono, vai mitä? :) Hienoa huomata, että Saariselkä MTB elää jo ihan omaa elämäänsä! Kasvaa ja kehittyy vuosi vuodelta, ja sen tapahtuman tarina on muuten vasta alussa! Lisäksi ainakin Kiilopäällä kilpailtiin erävaelluksen SM-kisoissa, joka oli mukava tapahtuma sekin.

 

 

Saariselkä MTB vie maastopyöräilijät tunturiin..



... ja metsämaille

 

Oma kesäni kului aika tiuhaan kairoja kulkiessa ja luontoa tutkaillessa. Vaikka nautinkin hiljaisuudesta enkä kaipaa metsään muita ihmisiä, oli mukava huomata, että tunturissa ja erämaassa oli kesällä ja syksyllä paljon kulkijoita. Iloisia ihmisiä nauttimassa meidän ainutlaatuisesta luonnosta ja erämaan rauhasta. Kävellen, juosten tai pyörällä. Pienen päivärepun kanssa, tai rinkka selässä. Etenemistapa voi olla eri, mutta kaikki olimme erämaassa samaa tarkoitusta varten - nauttimassa luonnosta.

 

Kohti talvea!

Vaikka loppukesä oli pitkään lämmin, tuli syksy viime viikolla oikein ryminällä. Viime viikolla tunturissa oli jo oikein kunnollisia yöpakkasia, lähes -10 astetta. Tällä viikolla ruskan väriloisto peittyi ensilumeen. Ensimmäisinä pakkasöinä olemme päässeet jo nauttimaan upeista revontulista! Ja mikä tähtitaivas! Kesän valoisina öinä aina unohtaa miten hienolta tähtitaivas voikaan näyttää kirkkaana yönä!

 

 

Saariselän ensilumi syyskuussa 2014

 

Ensilumi Kaunispäällä

 

Täytyy vain ihmetellä kuinka hienot vuodenajat meillä täällä Lapissa onkaan! Kesät on parhaimmillaan lämpimiä, ja aurinko paistaa yötä päivää. Tiedättehän ne lämpimät, aurinkoiset yöt ja täysin hiljainen tunturi? Syksyn ruska ja kuulaat pakkasaamut kuuluvat myös suosikkeihini. Ja sitten oikea talvi paukkupakkasineen, revontulineen ja lumikinoksineen. Hiihtokelit, jotka eivät tunnu loppuvan siten millään.. Ja sitten kun vielä kevät aurinko alkaa paistamaan. Ai että! Aina on jotain mitä odottaa! Nyt odotan jo lumen tuloa, ensimmäisiä kunnollisia pakkasia ja hiihtokelejä! Sitä kun pakkanen nipistelee nenän päätä ja varpaita.. :)

 

Tänä vuonna Saariselällä ei tule olemaan säilölumen latua. Sen sijaan keinolumen tykittäminen aloitetaan heti, kun säät sen sallivat, eli sääennuste näyttää pakkasta pidemmälle aikavälille. Luonnonlunta odottelemme tietenkin mahdollisimman pian. Latujen pohjaaminen moottorikelkalla aloitetaan heti, kun luonnonlunta on noin 15cm.

 

Talvea odotellessa! :)

 

Tiina

 

Tekstiin liittyviä linkkejä:

Saariselkä MTB maastopyöräilytapahtuma

Saariselän sääennuste

Vapaata majoitus Saariselällä

Saariselän latutilanne reaaliajassa

Saariselän ladut Facebookissa

 

 

 

 

On pakkasia pidelly.. (2)

Mitä pukea päälle sitten, kun on vieläkin kylmempää?

Joulukuun lauhemman jakson jälkeen, täällä Saariselälläkin on palattu tavalliseen tammikuun säätilaan. Pakkasta vaihtelee -15 ja -30 pakkasasteen välillä pilvisyydestä ja maastonmuodoista riippuen. Kylmintä on selkeillä alueilla ja alamailla, ja lauhinta pilven alla ja korkeilla paikoilla. Tuuli lisää pakkasen purevuutta reippaasti, joten tuulen vaikutuskin pitää ottaa huomioon.

Kovilla pakkasilla korkeilla paikoilla on usein lauhempaa kuin alavilla mailla.

-25 astetta on jo kylmä, mutta joskus on tarve lähteä ulkoilmaan vieläkin kylmemmällä säällä. Kelejä ei voi valita, joten ulos on pukeuduttava sään mukaan. Edellisen tekstin pukeutumisopit pätevät tietenkin kylmemmälläkin kelillä, mutta jotain pieniä muutoksia kannattaa kuitenkin tehdä.

Itse en yleensä lähde enää maastohiihtämään -25 astetta kylmemmällä säällä. Lumikin alkaa olla näissä lämpötiloissa niin hidasta, ettei hiihtäminen ole samalla tavalla mukavaa kuin lauhemmilla keleillä. Alamäissä myös viima tekee hiihtämisestä entistä kylmempää, joten kovimmilla pakkasilla kannattaa miettiä muitakin lajeja.

Lumikenkäilemään tai erämaahiihtämään

Lumikenkäily ja erämaahiihto ovat kaikkein kylmimmillä keleillä parempia vaihtoehtoja kuin maastohiihto. Umpihangessa liikkuminen lämmittää ihan eri tavalla kuin ajetulla ladulla hiihtäminen, eikä samanlaista viimaakaan tule kuin ladulla.

Lumikenkäillessä tulee pakkasilla paremmin lämmin kuin hiihtäessä

Lumikengillä ja metsäsuksillä pääsee myös kiikkumaan korkeammalle tunturiin, jossa on yleensä pakkasilla aina lauhempaa. Esimerkiksi Iisakkipään huipun ja Saariselän kylän lämpötilaero voi olla kovilla pakkasilla helposti 15 astetta!

Kerroksia, kerroksia..

Kuten edellisessäkin tekstissä kirjoitin, kerrospukeutuminen on kaiken a ja o kovilla pakkasilla. Mutta sitten, kun on vieläkin kylmempää, ei edellisen kirjoituksen opit enää auta. Itse suosin järkyttävän kylmällä kelillä villaa ja fleeceä. Teknisen aluskerraston voikin vaihtaa esimerkiksi ohueen merinovillaiseen kerrastoon tai fleecepaidan paksuun perinteiseen villapaitaan.

Itse luovun kovimmilla pakkasilla myös softshell hiihtoasustani, ja vaihdan sen toppahousuihin ja paksuun untuvatakkiin. Jos takissa on huppu, niin aina parempi. Huppu suojaa hyvin päätä ja niskaa, ja vähentää samalla lämmön haihtumista. Tarvittaessa softshell liivin voi pukea untuvatakin alle. Myös kelkkahaalari on varma valinta tulipalopakkasilla, ja tarvittaessa sen voi pukea toppatakin ja -housujen päälle.

"Huopikkaat, huopikkaat..." 

Itse luotan paukkupakkasilla perinteisiin huopatossuihin tai poron nahasta valmistettuihin karvakenkiin, eli nutukkaisiin. Lämmikkeeksi kenkiin menee mukaan vähintään yhdet villasukat, aika usein kahdet päällekkäin.

Huopikkaat pitävät edelleen pintansa lämpimimpinä talvikenkinä

 



Nykyään on olemassa metsäsuksiin ja lumikenkiin siteitä, joihin on mahdollista kiinnittää myös tavalliset kengät kuten huopatossut. Moniin eräsiteisiin käy kuitenkin edelleen vain perinteiset 75mm:n huopakumisaappaat, jolloin täytyy pitää huolta, että saappaisiin mahtuu ilmavasti vähintään yhdet villasukat.

Sormet ja hengitys

Sormet ja hengitys pitää muistaa suojata myös näillä keleillä, tottakai. Jos sormet meinaavat jäätyä tavallisissa hiihtokintaissa, kannattaa harkita untuvakintaiden hankintaa. Itselläni on käytössä untuvalla täytetyt kintaat, ja yhdessä untuvatakin kanssa, ne ovat lyömättömän lämmin yhdistelmä.

Hengitysilman lämmittämiseen pätee samat opit kuin hieman lämpimämmälläkin kelillä. Putkihuivi tai kypärälakki lämmittää kaulaa ja poskia, ja tarvittaessa myös hengitysilmaa, ja hengitysilmanlämmitin suojaa keuhkoja.

Tekstiin liittyviä linkkejä:

Saariselän sääennuste
Treklife reitit
Treklife lajit
Vapaata majoitusta Saariselällä
Lahtisen huopikkaat