Kooste Saariselän fatbike talvesta

Huhtikuun puolessa välissä on läskipyöräilykelit kohillaan! 

Kun on yöllä 10 astetta pakkasta niin aamulla pyörällä pääsee ihan mihin haluaa!

Maaliskuussa mennään ja mennään vaudilla

Kevät aurinko ei ole enää pelkkä tuloillaan oleva aavistus vaan se on nyt täällää.

Lunta on "enemmän kuin miesmuistiin" ja aurinko paistaa aamusta iltaan! Kelit ovat täydellisen kohdallaan, mikään ei voisi olla paremmin talvisten ulkolajien harrastajille. 

Helmikuu! Talvea parhaimmillaan!

Lunta sataa aina vaan ihan älyttömästi. Viime viikollakin leijaili 30cm uutta lunta, mikä teki pyöräilyreiteistä hetkittäin aika pehmeitä...kunto nousee kohisten...

Aurinko on jo melko kirkas ja hanget suorastaan hohtavat.

 

Tammikuun pakkastunnelmia Saariselältä! 

Pakkanen huitelee 30 ja 40 välillä, mutta sehän on vain pukeutumiskysymys!

Tänään (7.1.2016) on se ihana päivä kun yli kuukauden mittaisen kaamos on ohi, aurinko nousi peräti 7 minuutin ajaksi horisontin yläpuolelle! Tosin pakkasusva peitti eteläisen taivaanrannan ja sen seitsemän minuutin "kirkkauden". Tuleehan se päivä huomennakin...

Joulukuussa alkaa todenteolla talviset touhut

Ulkoilma-aktiviteetteja riittää Saariselällä joka makuun! Hiihtää voi ladulla ja ladun ulkopuolella, ja tämän talven uutuutena läskipyöräily talvireiteillä! Tänään pakkasta 25 - 30 astetta, mutta hyvin tarkenee! Aina on hyvä sää pyöräillä!

Saariselän maastopyöräilykesä

Retkelle Saariselän poluille

Saariselkähän on perinteisesti hyvin tunnettu vaellus- ja hiihtopaikka. Meillä on täällä talvella Suomen parhaat ladut, ja kesäisin loppumattomat polkuverkostot Urho Kekkosen kansallispuistossa ja sen ulkopuolella. Saariselän hienoista poluista on moneksi. Perinteisen vaeltamisen lisäksi polut sopivat loistavasti polkujuoksuun tai maastopyöräilyyn.

 

 

Saariselän tuntureilla pääsee pyöräilemään mahtavissa maisemissa

 



Siinä vaiheessa, kun tulee olo, että Saariselän polut on vaellustossuperspektiivistä jo liiankin tuttuja, kannattaa vaihtaa kulkupeliksi maastopyörä. Kaikki reitit UK-kansallispuiston ulkopuolella ovat sallittuja maastopyöräilyyn. Ensi vuonna sallitut polut saattavat laajentua myös puiston sisäpuolelle. Tutut polut saavat uusia piirteitä pyörän selästä - matka taittuu joutuisammin ja katse kiinnittyy ehkä eri asioihin kuin vaellellessa.

 

Vuokrapyörä Kona Shopista

Jos sinulla ei ole omaa pyörää, tai et jaksa ottaa sitä lomalle mukaan, ei hätää. Saariselän Kona Shopista saat vuokralle kylän parhaat maastopyörät! Hyvällä pyörällä saa mukavasti kokemusta lajista, eikä tarvitse pelätä, että pyörä jättäisi matkan varrelle!

 

 

Konashopin pyörät sopivat täydellisesti Saariselän maastoihin

 

Muutoin pyöräretkelle varustaudutaan kuten patikkaretkellekin. Hyvä säänmukainen ulkovaatetus ja hyvät kengät riittää, kypärän saa vuokralle pyörän mukana. Juomavettä ja pientä evästä kannattaa oikeastaan aina varata mukaan. Hyvät retkieväät matkan varrella kruunaavat retken! :)

 

Oppaan johdolla tai karttoja tutkiskellen

Saariselällä on muutamia merkittyjä maastopyöräilyreittejä, joita seuraamalla pääsee tutustumaan hieman alueen suomiin mahdollisuuksiin. Suurin osa alueen hienoista maastopyöräilyreiteistä ei kuitenkaan ole merkitty mitenkään. Satoja kilometrejä pitkä polkuverkosto risteilee ympäri tuntureita ja metsiä, joten parhaiden reittien löytymiseen vaaditaan hieman paikallistuntemusta.

 

 

Paikallisen oppaan johdolla maastosta löytyy parhaat mahdolliset polut

 

 

Alueen maastokartan avulla pääsee hyvin alkuun, sillä siitä löytää paljon muuten merkkaamattomia polkuja. Jos matkaa haluaa taittaa ilman huolta reitin löytymisestä kannattaa lähteä mukaan opastetulle retkelle. Paikallinen opas tuntee alueen maastot ja parhaat polut, jolloin itse voit keskittyä nauttimaan pyöräilystä ja maisemista. :)

 

Saariselkä MTB Stages -maastopyöräilyviikonloppu

Saariselän maastopyöräilykesä huipentuu elokuun lopussa Saariselkä MTB Stages -maastopyöräilytapahtumaan. Luvassa on maastopyöräilytoimintaa kaiken ikäisille ja tasoisille maastopyöräilyn harrastajille. Kilpa- ja harrastepyöräilijät pääsevät testaamaan kuntoaan ja taitoaan kolmipäiväisessä etappikilpailussa, jonka reitit käyttävät hyväkseen kaikkia alueen hienoimpia polkuja.

 

Aloittelijoille ja kuntoilijoille on tarjolla kolme erillistä yksittäistä tapahtumaa, joihin voi jokaiselle päivälle ilmoittautua erikseen. Pitkien reittien lisäksi junioreille ja kuntoilijoille on olemassa lyhyemmät reitit, joista kokemattomampikin harrastaja selviää kunnialla maaliin.

 

 

Lasten leikkimielisessä kisassa kaikki pääsevät osallistumaan

 

 

Lauantain kohokohta lienee kaikista muista tapahtumista huolimatta lasten KIDS' XCO, joka on lasten leikkimielinen lyhyt kisailu. Kisapaikalle merkitään lapsille oma n. 400m pitkä reitti, jossa vanhemmat voivat seurata lastensa etenemistä koko ajan.

 

Sepon muistelmia

Mietteitä moottorikelkkailusta

- Se joka on moottorikelkan keksinyt, olisi pitänyt jo lapsena kehtoon kuristaa!

Näin ärisi Marja-Kassu joskus seisemänkymmenluvulla Peskihaaran kämpällä. Vanhaa ahmanpyytäjää ärsytti kairan kadonnut rauha, joka paikkaan ilmestyneet kelkanjäljet... ja kai saamatta jääneet tapporahatkin.

Oli miten oli, tosiasia lienee kuitenkin on, että juuri moottorikelkka on eniten muuttanut ihmisen suhdetta talviseen erämaahan. Entiset päivämatkat ovat supistuneet tunteihin, kairat ovat kutistuneet ja käsivoimat vaihtuneet äriseviin hevosvoimiin.

No, pajurekiaikaan ei taida olla paluuta. Moottorikelkka on oiva peli niin työhön kuin vapaa-aikaankin – kunhan sitä käytetään oikein. Joskus kuitenkin tulee mieleen, ettei kelkkojen kehitys, säännöt ja käytännöt oikein ole pysyneet samalla viivalla.

Työkäyttö on ok, suurin osa safareista ja reittikelkkailusta samaten. Vanhaa “rappunokka-okkelin” miestä kuitenkin on alkanut oikein tosissaan jurppia nämä nykyajan “moottoriurheilijat”. Mihinkään ei olla menossa, mitään järkevää syytä ajolle ei ole, sen kun rällätään paikasta toiseen ja kaivatetaan kaikki rinteet mustalle muralle.

Tuntuu, että tältä porukalta puuttuu täydellisesti niin luonnon kuin myös toisten ihmisten kunnioitus, samoin kuin alkeellisetkin erätaidot. Kun ensin on huudatettu eksyksissä tankit tyhjiksi, soitetaan pelastushelikopteri apuun. Voi aikoja ja voi ennen kaikkea näitä niin sanottuja miehiä!

Täällä pohjoisessa on tapana päivitellä turistien holtitonta ajoa, mutta kyllä totuus on se, että pahimmat sääntöjen rikkojat löytyvät kotijoukoista. Ylä-Lapin vapaa moottorikelkkailuoikeus on käsitetty täysin väärin – tai ei ole käsitetty ollenkaan. Kuitenkin siinä lupalapussa luetellaan tarkasti mikä on sallittua ja mikä kiellettyä. Loppu-ukaasina mainitaan, että lupaehtojen rikkomisesta seuraa välittömästi luvan peruutus. Lisäksi lupa koskee vain valtionmaita, yksityismailla ei ilman lupaa saa ajaa metriäkään.

Miten on, voitaisiinko sopia, että jatkossa jokainen miettii hiukan omaa käyttäytymistään? Mitä jos reiteillä ajettaisiin kohtuullista vauhtia toiset kulkijat huomioiden? Entä jos rinteiden “kunkut” ja umpilumen ryöpyttäjät hakeutuisivat sinne missä heistä on vähiten haittaa. Luvallistahan tuommoinen rälläys ei ole missään, mutta jätettäisiinkö edes lain voimin perustetut erämaa-alueet rauhaan.

Mielensäpahoittaja,
Seppo Saraspää

Sepon muistelmia:

Muistoja pohjolasta

Seitsemänkymmenluvulla, kun UKK-puistosta vasta taisteltiin, matkailupalvelut Savukoskella rajoittuivat oikeastaan vain Martin lossilta pohjoiseen johtavaan kuoppaiseen metsäautotiehen ja kuuluisaan Tulppion tiskoon. Niistä ensinmainitusta huolehti – miten huolehti – Metsähallitus ja jälkimmäisestä yksityinen yrittäjä.

Nyt kun seudun yllä makaa raskaana Soklin varjo, lienee lupa muutamaan muisteloon noilta enemmän tai vähemmän hilpeiltä vuosilta:

Oli heinäkuun alku ja poromiesten Hiace-tokka oli pölähtänyt Tulppioon. Vasanmerkitys oli alkamassa. Nuotiotulet savusivat kankaalla, umpilaavut ja teltat reunustivat lentokenttää, miestä tuli ja meni.

Kaiken keskellä seisoskeli jokunen harva turisti silmät ihmetyksestä ymmyrkäisenä. Rannassa lämpeni sauna vuorokauden ympäriinsä ja sisällä tiskossa läikehti laseissa kullanhohtoinen keppana.

Ja jyhkeänä kurolauluna jylisi Lokka Ollin sanoittama: Naltioon, Naltioon...
Ehkä kaikki eivät kuitenkaan kuuluneet kuorolaulun ihailijoihin. Sattui nimittäin niin, että eräs turistipoika tunki lanttejaan nurkassa seisovan jugeboksin kitaan. Kone lonksutti aikansa ja viimein Muskan Häämuistojen valssi rävähti soimaan.

Silloin tiskin takaa astui esiin paikan isäntä Eikka. Hän nykäisi töpselin seinästä kesken kappaleen, laski sitten kätensä lempeästi turistin olkapäälle ja sanoi oikein sievästi:
 - Älä nyt viitsi soittaa, kun pojat laulaa!

Eikka saattoi toisinaan suhtautua baarinpitoon lapinmiehen rennolla suurpiirteisyydellä. Paikan emäntä Anneli sen sijaan oli hömäkkä ja tomera nainen. Siitä huolimatta tai sen takia hän oli myös aina yhtä iloinen ja palvelualtis. Kuri oli tiukkaa, mutta reilua, eikä kukaan rohjennut nousta sitä vastustamaan.

Sattui kuitenkin kerran, että emännällä oli asioita hoidettavana kirkolla. Takaisin hän ehtisi vasta seuraavaksi aamuksi. Lähtiäisiksi Eikka sai kuunnella vannotukset siitä, että baarin ovi napsautetaan lukkoon tasan kello yhdeksän illalla. Asia tuli selväksi, ja pölypilveä perässään vetävä Mersu katosi sillan yli Lattunan suuntaan.

Aamusella emäntä palasi ja nykäisi ulko-ovea. Lukossa oli. Hän kaivoi avaimen esiin, avasi oven ja astui... suoraan eilisestä illasta jatkuneeseen iloiseen pöminään.

Jälkeenpäin poromies Teuvo äimisteli:
 - Ja siitä viitti suuttua! Luulis, että on helppo alkaa baarinpitoon, kun on asiakkaat valmiina paikalla.
 
Mukana pömissyt,

Seppo Saraspää

Kevättä rinnassa

Kyllä aika kuluu hurjan nopeaa. Nippelitietona mainittakoon, että päivä on jo Saariselällä pidempi kuin Napapiirin eteläpuolella. Kohta meillä paistaakin ihana kevät aurinko jo aamusta iltaan!

Tuntuu hassulta, että Etelä-Suomessa jo tunnutaan kovasti odottavan kesää näin helmikuussa.. Meillä kun on vasta hienoimmat kevätkelit edessä päin! Lumisateisena päivänä eksyin selailemaan viime kevään hiihtokuvia, ja kylläpä iskikin jo melkoinen kevään odotus!

Kaikki nämä kuvat ovat viime huhti-toukokuun retkiltä. Tämä yllä oleva kuva on Onninjäljeltä, ja se on otettu joskus huhtikuun loppupuolella.

Tämä alempi kuva on otettu samoihin aikoihin kuin ylempikin, ja tämä on otettu Ahopäältä. Viime keväänä kelit jatkuivat varsin talvisina aina huhtikuun loppuun saakka. Pääsiäisen aikoihin oli pari lauhempaa päivää, mutta loppukuu oli pakkaskelejä.

Rumakuru kevätasussaan.

Saariselän latuhuolto päättyy vapun jälkeisenä viikonloppuna. Kelit eivät kuitenkaan useinkaan lopu niin aikaisin. Viime vuonna suuriin hauskuus oikeastaan alkoikin vasta vapun jälkeen.

Parin oikein lauhan päivän jälkeen tuli pitkä ja aurinkoinen pakkaspäivien jakso. Kivikova hankikanto kesti päivä toisensa jälkeen. Suksilla pääsi hiihtämään ihan mihin halusi ja hangen pinta oli superliukas! Tämän paremmaksi hiihtämisen riemu ei tule! :)

Uskoisitteko, että nämä kuvat on otettu 14.5.2014?

Keväisillä hiihtolenkeillä saattaa törmätä riekkoihin, jotka ovat jo vaihtamassa valkoista talvipukuaan ruskeaan kesäasuun. Saattaapa retkellä törmätä myös soitimella oleviin metsoihin..

Ihana kun päivä pitenee ja kelit lämpenee. Edessä on vielä monta kuukautta aurinkoisia hiihtolenkkejä Saariselän tuntureilla!

Tiina Idström

Tekstiin liittyviä linkkejä:

Saariselän sääennuste - Ilmatieteenlaitos
Saariselän sääennuste - Foreca
Vapaata majoitusta Saariselällä
Treklife reitit
Vinkkejä hiihtoon

Voihan tykkylumi

Tämä kulunut talvi on ollut Saariselällä varsinainen tykkylumitalvi. En edes muista milloin viimeksi tykkylunta olisi ollut näin paljon, ja että tykkylumikausi olisi kestänyt näin kauan.

Saariselän lumista maisemaa 4.2.2015

Ilmatieteenlaitos osaa kertoa tykkylumen syntymisestä seuraavaa:

Tykyn syntymiseksi vaaditaan:

1. Suuri määrä ilmassa olevaa kosteutta, yleensä sumua ja sumupilveä, joka ulottuu ylempänä maastossa olevaan puustoon ja
2. fysikaalinen tarttumismekanismi, joka kiinnittää veden puustoon.

Ilmeisesti olosuhteet tykyn syntymiseen ovat olleet tänä vuonna jotenkin optimaaliset, sillä tykkylunta on todentotta ollut. Luonnonlumi tuli Saariselälle loka-marraskuussa, ja siitä asti lunta on puihin kertynyt. Vaikka välillä on ollut lauhempia päiviä ja tuullutkin on oikein urakalla, ei lumi ole pudonnut puista missään vaiheessa.

Tänä talvena puilla on ollut painava lumitaakka kannettavaksi!

Tykkylunta on ollut meillä ja ilmeisesti muuallakin Pohjois-Lapissa sen verran paljon, että se sai jo huomiota valtakunnallisessa uutislähetyksessäkin joku aika sitten. Muistan meteorologin todenneen, että Lappiin sataa lähipäivinäkin lisää tykkylunta. Lausahdus nauratti minua silloin ja naurattaa edelleen.

Minkähänlainen on se tykkylumisade? Olen kuullut sanottavat, että sataa rakeita, lumihiutaleita, nuoskalunta, vitilunta, jalkarättiä, räntää jne.. Mutta että tykkylunta?!? Millainen lumisade se sellainen sitten on? Jos kyseessä on kiinteä jopa jäinen, ison miehen sylin kokoinen lumiköntti, niin sen sateen aikaan en haluaisi olla ulkona.. :)

Kulkijoille ja etenkin ulkomaalaisille turisteillehan tykkylumi on mahtava asia, koska se saa maiseman näyttämään satumaisen kauniilta. Toisaalta puiden alla liikkuessa kannattaa olla varuillaankin, sillä yhden ison puun lumitaakka on helposti satoja jollei jopa tuhansia kiloja painava. Sitä lumikasaa ei olisi kiva saada niskaansa..

Saariselän talven ihmemaa

Maisemasta näkee jo, että painava lumi tekee myös tuhojaan metsässä. Ohuemmat koivut ja männyt ovat taipuneet lumen painosta aivan maata vasten. Isommista puista on pudonnut jättimäisiä oksia, ja monista kynttiläkuusista on katkennut latvat. Onpa kokonaisia puita kaatunut tai katkennutkin lumen painosta.

Pienille eläimille maata vasten makaavat oksat ja puiden rungot ovat tarjonneet suojaa ja pesäkoloja. Maata vasten makaavien puiden välillä kulkee metsäkanalintujen, jänisten, oravien ja lumikoiden jälkiä. Mahtaa niillä olla hieno labyrintti, jossa lepäillä ja ruokailla!

Kevät ja kesä vasta näyttää millaisia tuhoja tykkylumi on puustoon saanut aikaan. Jo nyt osaa sanoa, että paljon puita on katkennut, mutta osa vaurioituneista puistakin varmasti jatkaa kasvuaan kesällä. Kyllä luonto korjaa.. :)

Joillekin puille taakka on käynyt liian painavaksi talven mittaan

Itse olen kyllä nauttinut tästä kaamoksen ja tykkylumen ajasta. Kaamoksen pastellinsävyinen väriloisto, revontulet ja kuun valo ovat maalanneet postikorttimaiseman mielettömän kauniiksi! Nyt kaamos on jo ohi, ja aurinko nousee jälleen. Toivottavasti lumi pysyy puissa vielä pitkään, sillä odotan jo aurinkoisia kevätpäiviä, jolloin tunturit ja metsät ovat ehkä kauneimmillaan!

Kevättä kohti mennään!

Tiina

Tekstiin liittyviä linkkejä:

Tietoa tykkylumesta - Ilmatieteenlaitos
Ilmatieteenlaitoksen sääennuste Saariselälle
Forecan sääennuste Saariselälle
Vapaata majoitus Saariselällä
Saariselän latutilanne
Reaaliaikainen latutilapalvelu
Vinkkejä retkeilyyn Saariselällä

Treklife stories in English

Hunting of colourful sceneries

On the first half of the September 2014 I made a short six day hiking trip in Saariselkä with my son Jukka. We began our journey from Aittajärvi, where we counted 25 cars that belonged to other hikers who were probably inspired by the “autumn colours”. From the beginning the weather was dry and sometimes even sunny, but there were lots of vapour in the air, which blurred the outlines and reduced vision when looking far away. First four days went in these conditions. The picture below, which was taken on the first morning in Suomujoki from the strait of the lake Kotajärvi and Suomujärvi, shows well the weather.

My son was testing his new camera and he is responsible for the pictures included here. The foggy weather reduced the quality of some landscape photos and the autumn colours didn´t do justice for themselves. Although in close-up photos like in this picture taken from the falls of Maalpurinoja, the quality is decent. The moss covering the rocks has already got some amazing colours.

Weather changed in the night before the fifth day. Fog was wiped away and the sky became clear. We had been sleeping near Hammaskuru´s cabin and we were thinking about continuing from there to Muorravaarakan ruoktu and through the Pirunportti, name means “the gate of devil”, to the gorge of Ukselma. On the photo below we are climbing towards the Keinopää and Pirttikallionvaara and looking at were we came. On the background rises the mountain of Vuomapää.

Then we wandered over the valley of river Anteri towards the gorge Akanhärkä.

The view from the gorge of Akanhärkä was great towards the ridges of Ukselma and Sollanpää.

Then we descended to the south-end of the Muorravaarakka- valley and had a little break and a snack on the campfire next to the riverside.

The journey continued smoothly past Muorravaarakan ruoktu´s cabin towards the side of Ukselma and Pirunportti.

On the west side of the Pirunportti opened the gorge Ukselma, where the evening sun started gilding slopes.

When we arrived to the mouth of gorge Ukselma, it was already a late night. Sky was foreshadowing cold night and in the morning our tent was covered in frostworks. Whilst re were making our way towards the cabin Sarvioja, which was couple of kilometers away, the ground was still frosted.

We climbed from the behind of Sudenpesä to Kaarnepää. There was gloving gold and traces of purple in the direction were we had come from.

We continued over the Kaarnepää towards the Maantiekuru and Aittajärvi. On the top of the Kaarnepää the view of waves of round blue mountain peaks was greeting us. Soon we were back at Aittajärvi. The loot was also good. Jukka had taken over 600 photos and I have 35 minutes of video diary.

Again one successful hiking trip down. Besides the photos I think we gathered a lot of physical as well as mental capital.

Heikki Yrjänäinen