Matka vai määränpää?

Kuljeskelen korvessa

Julkaisimme muutama viikko sitten täällä Treklife blogissa Keijo K:n vaelluskertomuksen UKK-puistosta videon muodossa. Videolla esitellään Keijon upeita kuvia ja tarttuvaa kerrontaa matkan varrelta. Keijon video herätti minussa myös syvempää pohdintaa vaelluksesta ja sen viehätyksestä. Tässä vielä Keijon video uudelleen teille, jotka ette ole sitä nähneet.

Metsän parantava vaikutus

Joku aika sitten julkaistiin myös tutkimus, jonka mukaan jopa vain kuusi tuntia kuukaudessa metsässä vietettyä aikaa parantaa ihmisten elämän laatua ja terveyttä merkittävästi. Mihin tämä vaikutus sitten perustuu? Tietenkin ulkoilu ja kuntoilu parantaa fyysistä kuntoa, mutta ei tämä vaikutus varmaan pelkästään siihen perustu.

Itse olen huomannut, että metsä auttaa unohtamaan huolia ja purkamaan stressiä. Huono päiväkin muuttuu nopeasti hyväksi, kun pääsee viettämään aikaa luonnon keskellä. En sitten tiedä mistä tämä johtuu. Ehkä se on helpottavaa, että metsässä saa raivota omaa huonoa oloaan pois ilman, että kukaan loukkaantuu. Tai ehkä metsän hiljaisuudessa saa rauhassa selvittää omia ajatuksiaan ilman, että kukaan häiritsee. Vaikka huolensa sanoisi ääneen, ei metsän puut ja solisevat vedet kerro niitä eteen päin.

Tunturissa on tilaa hengittää

Itse tapaan kiivetä ylös avotunturiin, kun kaipaan rauhaan. Siellä asiat usein asettuvat oikeaan mittasuhteeseen. Tunturin huipulta taivaanrantaan katsellessa tajuaa usein oman pienuutensa - kuinka minun huolet on ehkä kuitenkin tämän maailman virrassa pieniä. Toisaalta tunturissa tuntee myös kuuluvansa jonnekin. Nämä kairat, ne on minun koti.

Matka vai määränpää?

"Rinkka maahan, oli aika pysähtyä hetkeksi, olin selviytynyt." 

Olisikohan osa vaelluksen viehätyksestä juuri matkan teosta, itsensä fyysisestä rasittamisesta? Hikoilemalla ylös tunturiin raskaan rinkan kanssa vaeltaja pääsee puhdistautumaan arjen huolesta ja stressistä.

Arkielämän monimutkaisuus muuttuu yksinkertaisemmaksi vaeltajan mielessä. Ei tarvitse tehdä tai sanoa mitään ihmeellistä - tasainen askelten rytmi ja hiljakseen vaihtuvat maisemat riittävät.

Hiljaisuus

Jos jotain metsästä löytää niin hiljaisuutta. Kaupungin melussa ei kuule eikä huomaa niitä pieniä ääniä, jotka kuulostavat erämaan rauhassa voimakkailta. Tuulen humina puiden latvoissa tai tunturikoivikoissa, veden solina tunturipurossa ja askelten tasainen rytmi säestävät vaeltajan matkaa.

Tyvenessä tunturissa voi kuulla poron koparoiden napsahtelun ja pikkulintujen laulut. Tässä toimiston tuolissa istuessanikin pystyn kuvittelemaan metsän äänet elävästi - se rauhoittaa.

Vaelluksen viehätys

Vaeltamisessa on oma erityislaatuinen viehätyksensä. Oli se sitten kävelyä, hiihtoa, pyöräilyä tai mitä tahansa. Samat ihmiset tulevat vuosi toisensa jälkeen tänne Saariselän tuntureillekin vaeltamaan. Veri vetää tunturiin.

Mutta, mihin tämä viehätys perustuu? Perustuuko se maisemiin ja maastoihin? Vai onko vaelluksen tarkoituksena rauhoittuminen tai kenties puhdistuminen? Mitä mieltä olette? Mitä vaeltaminen ja erämaa merkitsee teille lukijat?


Tiina

Tekstiin liittyviä linkkejä:

MTV:n uutinen luonnon vaikutuksesta terveyteen
Treklife reitit
Treklife lajit