99 pohjoista helmeä - osa 3

Ritvan 9 helmeä:

Kolmas 99 pohjoista helmeä -juttusarjan blogisti Ritva esittelee seuraavaksi omat helmensä lukijoille.

 

1. Pienet järvet

Inarin alueen pienille pilkkijärville on helppo lähteä pilkille. Voi mennä kelkalla tai autolla, ja perheenkin kanssa pääsee retkelle helposti.

Pilkkiminen on erityisen mukavaa keväällä.

2. Ivalojoki

Ivalojoessa on kirkas ja puhdas vesi, ja paras uimaranta on melkein keskellä Ivalon kylää. Joen värikäs historia on näkyvissä edelleen.

3. Ravintola Pirkon Pirtti

Pirkon Pirtistä saa herkullista ruokaa, ja ravintolassa on välitön ja rento tunnelma.

4. Magneettimäki

Magneetti mäki on Saariselän pohjoispuolella. Ivalosta tultaessa pitkän ylämäen aikana maisema muuttuu täysin erilaiseksi, metsämaisemasta avotunturiksi. Se on tuttu ja aina yhtä ihastuttava näky.

5. Ukonkivi

Ukonkivi on Inarijärvellä sijaitseva saari ja saamelaisten vanha uhripaikka. Ihmetyttää mahtavuudellaan ja mielenkiintoisella historiallaan.

Ukonkivi: kuva kopioitu täältä.

6. Hilla

Hilla (eli lakka) on superfuudia suoraan jänkältä!

7. Poro

Talja, sisna, sarvet ja luut käytetään käsityömateriaalina. Ja ah niin herkullinen liha esimerkiksi käristyksenä.

Poro on perinteisesti tärkeä eläin lappilaisille.

8. Kirjasto

Hyvät valikoimat, joita kartutetaan asiakkaiden toiveiden mukaan. Kirjastoauto kulkee säännöllisesti koko laajan kunnan alueella.

9. Laskettelurinteet

Tutut rinteet, jotka on aina hyvässä kunnossa. Kaikki rinteet päättyy samaan kuruun, joten eksymisestä ei tarvi huolehtia.

Saariselällä lasketellaan kahdella tunturilla

Ritva

Kirjoittaja on tavallinen ivalolainen asukas ja luonnon ystävä

Tekstiin liittyviä linkkejä:

Kalastusluvat Inarin kunnan alueella
Ivalojoen melontareitti
Ravintola Pirkon Pirtti
Tietoa hillasta
Ski Saariselkä

 

Matka vai määränpää?

Kuljeskelen korvessa

Julkaisimme muutama viikko sitten täällä Treklife blogissa Keijo K:n vaelluskertomuksen UKK-puistosta videon muodossa. Videolla esitellään Keijon upeita kuvia ja tarttuvaa kerrontaa matkan varrelta. Keijon video herätti minussa myös syvempää pohdintaa vaelluksesta ja sen viehätyksestä. Tässä vielä Keijon video uudelleen teille, jotka ette ole sitä nähneet.

Metsän parantava vaikutus

Joku aika sitten julkaistiin myös tutkimus, jonka mukaan jopa vain kuusi tuntia kuukaudessa metsässä vietettyä aikaa parantaa ihmisten elämän laatua ja terveyttä merkittävästi. Mihin tämä vaikutus sitten perustuu? Tietenkin ulkoilu ja kuntoilu parantaa fyysistä kuntoa, mutta ei tämä vaikutus varmaan pelkästään siihen perustu.

Itse olen huomannut, että metsä auttaa unohtamaan huolia ja purkamaan stressiä. Huono päiväkin muuttuu nopeasti hyväksi, kun pääsee viettämään aikaa luonnon keskellä. En sitten tiedä mistä tämä johtuu. Ehkä se on helpottavaa, että metsässä saa raivota omaa huonoa oloaan pois ilman, että kukaan loukkaantuu. Tai ehkä metsän hiljaisuudessa saa rauhassa selvittää omia ajatuksiaan ilman, että kukaan häiritsee. Vaikka huolensa sanoisi ääneen, ei metsän puut ja solisevat vedet kerro niitä eteen päin.

Tunturissa on tilaa hengittää

Itse tapaan kiivetä ylös avotunturiin, kun kaipaan rauhaan. Siellä asiat usein asettuvat oikeaan mittasuhteeseen. Tunturin huipulta taivaanrantaan katsellessa tajuaa usein oman pienuutensa - kuinka minun huolet on ehkä kuitenkin tämän maailman virrassa pieniä. Toisaalta tunturissa tuntee myös kuuluvansa jonnekin. Nämä kairat, ne on minun koti.

Matka vai määränpää?

"Rinkka maahan, oli aika pysähtyä hetkeksi, olin selviytynyt." 

Olisikohan osa vaelluksen viehätyksestä juuri matkan teosta, itsensä fyysisestä rasittamisesta? Hikoilemalla ylös tunturiin raskaan rinkan kanssa vaeltaja pääsee puhdistautumaan arjen huolesta ja stressistä.

Arkielämän monimutkaisuus muuttuu yksinkertaisemmaksi vaeltajan mielessä. Ei tarvitse tehdä tai sanoa mitään ihmeellistä - tasainen askelten rytmi ja hiljakseen vaihtuvat maisemat riittävät.

Hiljaisuus

Jos jotain metsästä löytää niin hiljaisuutta. Kaupungin melussa ei kuule eikä huomaa niitä pieniä ääniä, jotka kuulostavat erämaan rauhassa voimakkailta. Tuulen humina puiden latvoissa tai tunturikoivikoissa, veden solina tunturipurossa ja askelten tasainen rytmi säestävät vaeltajan matkaa.

Tyvenessä tunturissa voi kuulla poron koparoiden napsahtelun ja pikkulintujen laulut. Tässä toimiston tuolissa istuessanikin pystyn kuvittelemaan metsän äänet elävästi - se rauhoittaa.

Vaelluksen viehätys

Vaeltamisessa on oma erityislaatuinen viehätyksensä. Oli se sitten kävelyä, hiihtoa, pyöräilyä tai mitä tahansa. Samat ihmiset tulevat vuosi toisensa jälkeen tänne Saariselän tuntureillekin vaeltamaan. Veri vetää tunturiin.

Mutta, mihin tämä viehätys perustuu? Perustuuko se maisemiin ja maastoihin? Vai onko vaelluksen tarkoituksena rauhoittuminen tai kenties puhdistuminen? Mitä mieltä olette? Mitä vaeltaminen ja erämaa merkitsee teille lukijat?


Tiina

Tekstiin liittyviä linkkejä:

MTV:n uutinen luonnon vaikutuksesta terveyteen
Treklife reitit
Treklife lajit

 

 

Hammastunturi ja vuoden pimein päivä

Vuoden pimein päivä erämaassa vaikuttaa ulkona tehtävien aktiviteettien kannalta huonolta idealta. Pimeässä harrastaminen kun on tyypillisesti jätetty niille, joiden on pakko tehdä touhujaan öiseen aikaan, eikä pimeään metsään ole helppo löytää vapaaehtoisia menijöitä. Pimeä ei kuitenkaan ole este, eikä edes hidaste erämaassa liikkumiselle kun tukitoimet ja varusteet ovat kunnossa. Alueen tuntevan oppaan avustuksella pääsimme yhdessä Simo Vilhusen ja Jaakko Postin kanssa todistamaan mielestäni revontulet mennen tullen hakkaavaa valoilmiötä Hammastunturin huipulta talvipäivän seisauksen aikaan.

Kuvat: Jaakko Posti / Teksti: Antte Lauhamaa / Kuvatekstit: Simo Vilhunen

Tämän hetken Hammastunturilla olisi toivonut jatkuvan ja jatkuvan. Talvipäivän seisauksena reippaasti napapiirin pohjoispuolella täytyy olla kiitollinen pienestäkin valon kajastuksesta. Siellä se on, jossain etelässä, pohtivat miehet. Onneksi on valokuvia, joihin hetken voi vangita!

Hammastunturi sijaitsee noin neljäkymmentä kilometriä Ivalosta länteen, tiettömän taipaleen päässä. Tunturin huippu on 531 metriä korkea, joka ainakin telemark-hiihtäjän mielessä herättää lupailuja siitä, että siellä pystyisi myös laskemaan. Liikkuminen alueella vuoden pimeimpään aikaan neljänkymmenen kilometrin lähestymisen kera kuulosti alun perin siltä, että reissuun saisi varata aikaa muutaman viikon verran. Loistava reissu kuitenkin onnistui viikonlopussa, kun saimme lähestymisen järjestymään moottorikelkoilla ja oppaaksi alueen kuin omat taskunsa tuntevan Niilo Huhtamellan ja Antti Kanervan.

Hammastunturin erämaa-alueella on ihmisen toimintojen värittämä historia, josta kertomuksia riittää muutaman vuosisadan ajalle. Täällä on asunut niitä kuuluisia Repo-Aslakkeja ja Hammas-Jouneja, joiden tarinat ovat jääneet tämän perän ihmisten kertomuksiin.

Hammastunturin Erämaan läpi kulkee moottorikelkkaura Ivalosta Inariin. Uran varrella pääsee ihastelemaan järviä, vaaroja ja komeaa vanhaa metsää. Alueella on pitkään harjoitettu poronhoitoa. Näissä metsissä ja näillä tuntureilla näkee merkkejä entisajan ja nykypäivän poroelinkeinosta – sekä tietenkin itse poroja, mutta myös poroja saalistavien petojen jälkiä. 

Erämaa on karu mutta rehellinen kasvattaja ja pärjätäkseen täällä on opittava elämään luonnon ehdoilla. Niilon toimista huokuu varmuus ja samaan aikaan hiljainen kunnioitus ympäristöä kohtaan, eikä siihen tarvita korulauseita tai elostelua. "Kattokaapa pojat, tuossa on kahen ilveksen jäljet vierekkäin" - mies toteaa, kun on pysäyttänyt kelkkansa. Enpä olisi itse ilveksen jäljiksi tunnistanut. Niilo kertoo petolukujen nousseen muutaman viime vuoden aikana reippaasti, ja tämän vaikutuksesta poronhoitoon. Iltayön tunteina saavumme Hammasjärvelle.

Retkikunta perillä Hammasjärvellä, yön silmässä. Kaupunkilaisena pelkästään kaukana erämaassa oleminen tuntuu valloittavalta ja etuoikeutetulta. Tämä on poromiesten maailmaa, jossa meillä on kunnia olla vieraina.

Päivän lähes valoisin hetki. Antte ja Simo lukevat karttaa ja miettivät lähestymisreittiä taustalla siintävän Hammastunturin huipulle. Tupa sijaitsee vanhalla poroerotuspaikalla, jossa menneinä vuosikymmeninä saattoi erotuksessa juosta kymmentuhatpäinen porotokka.

Lauantai-aamun hämärä avautuu hieman tukkoisena. Lähestyessämme Hammastunturia huomaamme kuitenkin kelin olevan siellä kohtuullisen selkeä. Pysähdymme Hammastunturin juurella sijaitsevalle porokämpälle tauolle ja suunnittelemme huipulla käyntiä. Ahkioiden narut kaipaavat säätöä ja pääsemme jatkamaan matkaa.

"Valon piirtämä maisema on yksi kauneimmista, mitä olen milloinkaan nähnyt. Pojat taitavat olla samaa mieltä, koska sanailun sijasta kuuluu enää kameran sulkimen läiskettä."

Hammastunturi on kerrotun mukaan saanut nimensä muodostaan. Yritän ylöspäin hiihtäessä nähdä hampaan muotoa tunturissa. Samalla olemme ehtineet jo huipun tuntumaan, jonne pääsemme vuoden pimeimpänä päivänä puolen päivän tienoilla. Samaan aikaan etelässä taivas selkenee ja auringon kajo valaisee taivaanrannan punertavana tehden varjoja tuulen piirtämään lumeen. Valon piirtämä maisema on yksi kauneimmista, mitä olen milloinkaan nähnyt. Pojat taitavat olla samaa mieltä, koska sanailun sijasta kuuluu enää kameran sulkimen läiskettä.

Antte Lauhamaa hiihtää kohti erästä laajan Hammastunturin huipuista. Etelästä kajastava valo ja repeilevät pilvet saavat jalkoihin lisää liikettä. Ei malttaisi odottaa, millainen maisema huipulta aukeaa.

Tähän näkymään sanat yksinkertaisesti loppuivat. 

Pitkän linjan telemark-hiihtäjä Antte Lauhamaa sai kruunauksen reissulleen päästessään täräyttämään muutaman käännöksen otsalamppunsa valossa, auringon kajon hiipuessa kaamoksen pimeyden tieltä. Monella mantereella hiihtänyt mies oli vakuuttunut, että kyseessä on uniikki kuva. Hammastunturin syrjäinen sijainti ja haastava ajankohta, yhdistettynä täydelliseen valoon tekevät kuvasta eeppisen.

Hammastunturin itäpuolella on jyrkkyyttä sen verran, että pääsen tekemään suunnittelemani käännökset auringon mennessä mailleen. Turhaan en siis telemark-suksiani matkaan ottanut. Alemmaksi jättämillemme ahkioille päästyämme on jo säkkipimeää.

Niilo ja Antti ovat kokemassa verkkoja, kun palaamme takaisin. Kitsaudesta ei Hammasjärveä voi moittia, koska siikaa riittää kotiin viemisiksikin. Niilon tekemä lihakeitto ja lämmin sauna kruunaavat tähän mennessä jo täydellisen päivän.

Hammasjärven jään alla kuhisee siikaa, jonka vuoksi taimenelle ja hauelle riittää ravintoa. Niilon työskentely antoi perspektiiviä luonnosta vieraantumaan päässeelle kaupunkilaiselle. Jos joku on lähiruokaa, niin tämä!

Sauna erämaassa. Unohtumattomat löylyt tiettömien taipalten takana.

Seuraavan päivän valjetessa katsastamme Hammasjärven ympäristöä lumikenkien avustuksella. Rantapusikoissa näkyy runsaasti eläinten jättämiä jälkiä ja metsästäjänä voin ilokseni todeta, että ainakin osa riekoista vaikuttaisi palanneen takaisin. Nokipannukahvien jälkeen on aika pakata kelkat ja lähteä kohti Ivaloa.

Raskaan viikonlopun jälkeen itsensä huoltaminen tuntuu hyvältä ajatukselta ja päätämme syödä ja saunoa Laanilan kievarissa. Asialleen omistautuvat ihmiset saavat hyviä asioita aikaan ja voimme todeta Laanilan kievarin kokin kuuluvan tähän luokkaan. Ruoka on erinomaista. Sauna, paljuineen ja avantoineen avaa reissun jäljiltä tukkoisen selän, eikä unta tarvitse tämän jälkeen enää odotella.

Myöhemmin voin todeta, että vaikka olen Lapista kotoisin, tarjoaa Lapin luonto uudelleen ja uudelleen sellaisia elämyksiä, joita en missään muualla voisi kokea. Hammastunturin metsäinen erämaa on ainutlaatuinen arktisine tuntureineen ja taigametsineen. Retki tuntui kuin tutkimusmatkalta minulle, joka olen tottunut Länsi-Lapin puuttomiin tuntureihin sekä Norjan ja Ruotsin suuriin vuoriin. Niilon ja Antin kertomat tarinat alueen maastosta ovat herättäneet mielenkiinnon palata takaisin samoille selkosille.

Kirjoittaja on pitkän linjan telemark-hiihtäjä, jonka juuret ovat syvällä pohjoisessa Lapissa.
Anten tekemisiin voi tutustua osoitteessa anttelauhamaa.com/. 
Lisää Jaakko Postin kuvia löydät puolestaan osoitteesta jaakkoposti.com/

Haluatko astua erämaahan? Kokoa retkikuntasi ja suuntaa osoitteeseen saariselka.com/treklife/

Simo (vas) ja Antte Hammasjärven jäällä. Harmaa kelikään ei hymyä hyydytä!

Reissun toinen kruunaus: illallinen Laanilan kievarissa. Lähialueiden raaka-aineista intohimolla ja ajatuksella tehty herkullinen ruoka hurmasi retkikunnan. 

Reissussa rasittunut kroppa pehmenee paljussa. Menneet hetket kerrataan vielä yhdessä. Naurulta on hankala välttyä.

Alkutalvesta vesistöt ovat virtapaikoista usein auki, mikä kannattaa huomioida reitin suunnittelussa. Kaunis Kirakkajoki on taimenen kutualuetta, ja siten täysin rauhoitettu kalastukselta. 

Tässä sitä ollaan. Näkymä hammastunturin ylätasanteelle. Tunturissa näkyi porotokkia ruokailemassa.

Hammasjärven erämaassa on paljon komeaa, vanhaa metsää. 

Simo ja Antte nousevat ahkioiden kanssa avotunturiin. Taustalla Hammasjärvi ympäröivine vaaroineen.

Vaellustunnelmia Saariselän erämaasta

Saariselkä Treklifen tiimi toivottaa tämän rauhallisen videon myötä kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua!

On pakkasia pidelly... (1)

Mitä pukea päälle sitten, kun on oikeasti kylmä?

Saariselällä on päästy nauttimaan tänäkin vuonna jo marras-joulukuussa kunnon paukkupakkasista. Keskitalvella -15 astetta on Ylä-Lapissa kohtalaisen normaali päivälämpötila, joka sopii kaikenlaiseen urheiluun ja ulkoiluun vielä oikein hyvin.

Mutta mitä sitten, kun pakkasmittarin elohopea tipahtaa -25 asteeseen?

Seuraavaksi esittelen teille, mistä oma hiihtovaatetukseni koostuu silloin, kun pakkasmittari näyttää -25 astetta.

Pukeudu kerroksittain

Kerrospukeutuminen on yleinen ohje kylmällä säällä pukeutumiseen. Kerrospukeutumisen idea perustuu kerrosten väliin jäävään ilmaan, joka eristää lämpöä. Itselläni kerrokset koostuvat teknisestä aluskerrastosta, fleece välikerrastosta, softshell kuorikerroksesta ja softshell liivistä.

Aluskerraston tarkoitus on siirtää hikoilun aiheuttamaa kosteutta pois iholta, fleece-kerraston tarkoitus on lämmittää ja kuorikerros estää viiman pääsyä iholle. Vaikka kerroksia puetaan paljon, on tärkeää, että niiden väliin jää riittävästi ilmaa, sillä muuten kerrospukeutumisen idea ei toimi. Hiihtäessä on myös mukavaa, ettei vaatteet purista ja häiritse liikkumista.

Hyvä hiihtoasu on yhtä aikaa lämmin ja hengittävä

Sormet ja varpaat lämpimiksi

Sormien ja varpaiden suojaamisesta kannattaa huolehtia pakkasilla hyvin, sillä vakavista paleltumista saattaa aiheutua ongelmia pitkäksi aikaa. Nykyaikaiset maastohiihtomonot ovat pääsääntöisesti aika kylmiä. Mononsuojat, esimerkiksi legendaariset T-Tossut, lämmittävät varpaita huomattavasti. Onkin parempi pukea mielummin ohuemmat sukat ja mononsuojat kuin ahtaa monoihin liian monet sukat. Ahtaissa monoissa varpaat paleltuvat tavallistakin helpommin.

Myös sormet paleltuvat helposti, joten hanskojen valintaan kannattaa kiinnittää huomiota. Sormet pysyvät lämpiminä paremmin, kun ne ovat samassa "taskussa". Tämän vuoksi kintaat on aina parempi valinta kuin sormikkaat. Hyvä vaihtoehto on myös pukea ohuet, esimerkiksi villaiset, alusormikkaat kintaiden alle.

Kintaat pitävät sormet lämpiminä kovillakin pakkasilla

Sormien paleleminen voi myös johtua sauvojen kahvan materiaalista. Korkista valmistettu kahva tuntuu käsiin lämpimämmältä kuin kuminen!

"Pipo päässä pakkasella"

Tiesitkö, että suurin osa kehon lämmöstä haihtuu pään kautta?

Siksipä pään suojaaminen on todella tärkeää. Kylmällä säällä oikea pipo on päähineistä paras, ja tarvittaessa pipon alle voi laittaa myös kypärälakin. Putkihuivit (esim Buff) toimivat myös hyvin kaulan, poskien ja korvien suojaamisessa.

Itse tykkään käyttää merinovillaisia putkihuiveja, sillä ne tuntuvat vielä kosteinakin lämpimältä.

Suojaa myös hengitys!

Tulipalopakkasilla myös hengitys kannattaa suojata. Kylmä ilma ei ole terveellistä hengityselimistölle, ja se saattaa herkistää vilustumiselle ja pidemmällä aikavälillä myös esimerkiksi astmalle.

Hengityselimistön suojaamiseksi on olemassa monenlaisia ratkaisuja. Yksinkertaisimmillaan huivin tai kypärälakin läpi hengittäminen lämmittää hengitysilmaa hieman, mutta samalla huivi kostuu ja näin ollen myös jäätyy. Jäinen huivi saattaa tehdä paleltumia kasvojen iholle.

Hengitysilman lämmitin lämmittää ja kosteuttaa sisäänhengitysilmaa

Itse käytän kovilla pakkasilla Lungplus hengitysilmanlämmitintä. Ei ehkä niin kaunis vekotin, mutta toimii kyllä! Samaan tarkoitukseen on varmasti saatavilla monenlaisia muitakin kohtuuhintaisia ratkaisuja, joten turhaan ei kannata keuhkojansa palelluttaa! Saariselällä hengitysilman lämmittimiä myy Partioaitta.

Entä sitten, kun tulee vielä kylmempää?

Usein käy myös niin, että lämpötila laskee vieläkin kylmemmäksi, eikä tällä pukeutumisella enää pärjää. Mikä sitten avuksi?

Jatkoa seuraa seuraavassa tekstissä!

Tekstiin liittyviä linkkejä:

Saariselän sääennuste
Pakkasen purevuus taulukko
Saariselän latutilanne
Noname hiihtovarusteet 

Tiina

99 pohjoista helmeä - osa 2

Yrjön 9 helmeä:

99 pohjoista helmeä -juttusarjan toinen blogisti Yrjö esittelee nyt lukijoille yhdeksän helmeään Pohjois-Lapin alueelta.

1. Paavisjärvi

Inarin ja Ivalon välissä sijaitseva ja Inarinjärveen yhteydessä oleva Paavisjärvi on äitini kotipaikka. Se on ollut minulle koko ikäni tärkeä paikka. Lapsena siellä tuli käytyä kesäisin usein. Päivät siellä menivät uiden ja virveliä heitellen. Syksyisin kävimme myös hillassa ja puolukassa. Nykyisin siellä on tullut käytyä liian harvoin, kaikenlainen muu tekeminen vie ajan.

Kesäilta Paavisjärvellä. Kuva: Yrjö Portti

2. Jäniskoski

Juutuanjoessa pari kilometriä kirkonkylän sillalta ylöspäin sijaitsee hieno ja varsinkin keväällä erittäin vuolas Jäniskoski. Lapsena kävin siellä keväisin katsomassa tulvaa. Nyt kevään kuohuja on helppo käydä katsomassa, koska kosken yli on rakennettu riippusilta. Riippusilta on osa hienoa "Oi Juutua" -polkua.

Juutuanjoen Jäniskoski.

 

3. Lokakuun kuulaat ilmat

Aiemmin talvi tuli yleensä jo lokakuun puolivälissä. Silloin oli mukava hiihdellä melkein kuin keväisissä keleissä; aurinko paistoi ja pakkasta ei ollut liikaa. Nykyisin sellaisia päiviä on harvassa.

4. Keskitalven kuutamo

Keskitalven täydenkuun ajat ovat hienoja. Silloin on yleensä pakkasta, joten taivas on selkeä. Täyden kuun aikana iltaisin ulkona näkee kulkea aivan ilman keinovaloa. Revontulet olisivat sitten jo kerma kakun päälle. Monta kertaa olen käynyt hiihtolenkillä kuun valossa. Tunnelma on erikoinen ja ainutlaatuinen.

Keskitalven täysikuu valaisee maastoa.

 



5. Kevon luonnonpuisto

Utsjoen kunnan alueella sijaitseva, vuonna 1956 perustettu Kevon luonnonpuisto on tutustumisen arvoinen alue. Etenkin ruskan aikana vaeltajat valloittavat sen 65 kilometriä pitkää vaellusreittiä. Puiston helmi on kanjonimainen syvä rotkolaakso, Kevon kanjoni. Se sykähdyttää aina yhä uudelleen. Reitti on tullut vuosien varrella vaellettua läpi harjoitusmielessä useaan kertaan.

 Kevon kanjoni. Kuva: Kevon kuva-arkisto

 

6. Ravadasköngäs

Lemmenjoen kansallispuiston alueella sijaitseva Ravadasköngäs on hieno nähtävyys. Sen korkeus on yli 20 metriä. Tulva-aikaan keväällä putouksesta alas tuleva vesimäärä on melkoinen.

 Ravadaskönkään kuohuja.

 

7. Vuodenajat

Täällä meidän leveysasteilla on vielä kutakuinkin selvät neljä vuodenaikaa. Etelä-Suomen loskakelit puuttuvat täältä lähes kokonaan. Varsinaista etelän kaamosta täällä ei ole, koska lumi, tähdet ja kuu antavat valoa. Talvi on tosin lyhentynyt noin kuukaudella verrattuna 1970-luvulle, ja kesä ja syksy ovat vastaavasti pidentyneet.

8. Sikovuonon kylä

Inarista noin 7 kilometriä pohjoiseen Muddusjärven rannalla sijaitsee nykyisin pieni, eläköitynyt Sikovuonon kylä. 1960-luvulla  se oli erittäin elinvoimainen ja lapsirikas kylä. Olen asunut siellä 7,5 ensimmäistä vuottani. Muistoihin ovat jääneet kalastusreissut isän kanssa siikasaaliineen ja hiihtoretket naapurin pojan kanssa Sikovaarassa ja Luosmatunturilla.

9. Suunnistusmaastot

Inarin kunnan alueella on todella hyviä ja erilaisia suunnistusmaastoja. Saariselän kyläkeskuksen alue soveltuu hyvin sekä maasto- että korttelisuunnistukseen. Saariselän tunturialueen maastoissa on pidetty monet Suomen tunturisuunnistuksen kilpailut. Joka kerta kilpailut ovat saaneet kiitoksia. Koppelon alueella voidaan pitää suuremmatkin kilpailut - niin hyvä alue on. Inarin Kortevaaran erikoisuutena on erittäin suuret kivet ja siirtolohkareet.

Saariselällä järjestettiin Suomen tunturisuunnistus kesällä 2013.

Tekstiin liittyviä linkkejä:

Inarijärven vesistö
Kevon luonnonpuisto
Juutuan retkeilyalue
Lemmenjoen kansallispuisto
Ravadasköngäs
Lapin Sudet suunnistus
Revontulet


Yrjö Portti

Kirjoittaja on syntyperäinen inarilainen ja aktiivinen luonnossa liikkuja.

Saariselkä today 2.12.2013

Lunta ja pakkasta

Vuodet eivät ole veljeksiä, sanotaan. Mutta täällä Saariselällä talvi on edennyt ajallaan, suurin piirtein niin kuin ennenkin. Kesä ja syksy olivat lämpimiä, mutta kalenterin kääntyessä lokakuulle säät kylmenivät ja ensilumikin satoi maahan. Lämpimämmistä jaksoista huolimatta maa on pysynyt valkoisena yhtäjaksoisesti ensilumen satamisesta lähtien.

Saariselällä on hiihdetty jo lähes kaksi kuukautta, ja luonnonlumikin on ollut jo maassa melkein yhtä kauan. Tällä hetkelle pakkasta on reilut -20 astetta, ja lunta on maassa noin 40cm. Mitattiinpa eilen Laanilan tietämillä -28 astetta pakkasta. Oikea talvi siis.

Alkutalven sinisellä valolla on rauhoittava vaikutus

Kaamos alkaa 

Täällä meidän korkeudella kaamos alkaa ylihuomenna 4.12. ja jatkuu tammikuun alkupuolelle. Keskiviikon jälkeen aurinko nousee seuraavan kerran 8.1.

Vaikka aurinko ei nousekaan, ei kaamosaika ole Ylä-Lapissa täysin pimeää. Päivien himmeä valo hohtaa pastellin sävyissä. Yöaikaan tähtitaivas, kuu ja revontulet valaisevat pohjoisen taivaan. Täysikuun aikaan voi metsässä kulkea ilman mitään valoa, sillä kuun valo valaisee tietä.

Tällä hetkellä on menossa hyvä revontulijakso, minkä vuoksi revontulia näkyy usein. Kun sää on kirkas ja pilvetön, voi revontulia nähdä lähes joka yö. Saariselkä on erityisen hyvää aluetta revontulien katseluun, sillä kylän häikäisevistä valoista pääsee nopeasti pois metsän pimeyteen.

Revontulet valaisevat tuntureita kaamosaikaan

Ladut huippukunnossa

Viime viikolla Saariselällä oli oikein kunnon lumipyry, jonka aikana uutta lunta tuli yli 15 senttiä. Uuden lumen ansiosta ladutkin ovat huippukunnossa. Tykkilumelta on päästy siirtymään kokonaan luonnon lumille, ja pidempiä reittejä avataan koko ajan.

Saariselän ladut ovat huippukunnossa

Lisääntynyt lumi mahdollistaa myös muut talviset aktiviteetit. Suomen pisimmässä pulkkamäessä pääsee jo nauttimaan vauhdin hurmasta pulkan kyydissä. Lumikengillä ja metsäsuksilla pääsee myös liikkumaan luonnossa, ja koiravaljakkosafaritkin ovat jo tälle talvelle alkaneet.

Joulu tunturissa

Joulukuun alussa myös Joulun suunnittelu on täydessä vauhdissa. Joulu tunturissa on ainutlaatuinen. Luminen maisema, iloiset ihmiset ja tunturin rauhallinen tunnelma luovat ainutlaatuisen hienot puitteet Joulun viettoon.

Saariselällä järjestetään Joulun pyhien aikaan monenlaisia tapahtumia niin paikallisten ihmisten kuin matkailijoidenkin iloksi. Jos jouluruokaa ei halua tehdä itse, on monissa alueen hotelleissa ja ravintoloissa aattona tarjolla suomalainen joulupöytä. Lisäksi aaton perinteisiin kuuluu joulurauhan julistus Kaunispään huipulla.

Joulunodotus on alkanut tunturissa

Jos joulun sanomaa haluaa toteuttaa luonnon rauhassa, voi halutessaan lähteä "jouluhössötystä" pakoon erämaahan. UKK-puiston autio- ja varaustuvat palvelevat erämaan kulkijoita kaikkina päivinä vuodessa, myös jouluna. Kaamosaikaan erämaassa vallitsee täysin ainutlaatuinen hiljaisuus ja rauha, jossa Joulun sanoma saa täysi uuden merkityksen.

Tekstiin liittyviä linkkejä:

Saariselän latutilanne
Joulunajan tapahtumia Saariselällä
Vapaata majoitusta Saariselällä
Lisätietoa kaamoksesta
Saariselän sääennuste
Revontuliennuste
Tietoa revontulista
UKK-puiston tuvat